Siirry pääsisältöön

Totuttelua



Yritin karistaa Pertin kannoilta. Voin kertoa, että tämä ei ollut hyvä idea. Kovasti kiskaisi rinnasta tämä äkillinen eroyritys. Rehellisesti sanottuna unohdin, että minulla on tällainen seuralainen, kun on niin kovin hiljainen, välillä vähän piippailee ja hiljaa itsekseen porisee. Yritin lähteä huoneen toiselle puolelle hakemaan vettä ja se olikin Pertille liikaa.

Pertti on läheisriippuvainen. Emme voi olla kahta metriä kauempana toisistamme, vessaan ja suihkuunkin pitää ottaa hänet mukaan. Suihkuun tosin laitan Pertin päähän hupun, koska hän ei saa kastua.

Tällaista totuttelua tämä nyt on. Päivä -5 ja samat kuviot kuin eilen eli nesteytystä ja yksi kuuri sytostaatteja jo laitettu.

Huomenna sitten enemmänkin. Perttikin saa monta lonkeroa:



Tuosta käänteishyljinnän estoon tarkoitetusta seerumista seuraa suurimmalle osalle kuulemma kuumetta ja ihottumaa, eli sitä odotellessa tänään aion puuhailla kaikenlaista, mitä en ehkä huomenna  jaksa. Mitä arvelisitte, että ohjelmassa on?

Ukulelen soittoa, Tai chi - sarjaa yhdessä Pertin kanssa, ruokailuja, musiikin kuuntelua, värityskirjan värittämistä ja ehkä kevyttä kuntopyöräilyä. Hengästyä ei saa sytostaattipäivinä, kun keho on kovilla muutenkin niin elimistöä ei saa rasittaa. Tai chi ja pystyssä tehtävät jooga-liikkeet ovat hyviä, koska niihin liittyy tehostettu hengitys, mikä pitää keuhkoja kunnossa. Jos joutuu makoilemaan pitkään, voi keuhkoihin kertyä nestettä ja sitä kautta tulehdusta jne., niin kaikenlaiset hengitysharjoitukset ja tällainen kevyt treeni on hyvästä. Venytellä en saa, ainakaan tuolla oikealla kädellä, ettei CV-katetri ja sitä kautta myös Pertti irtoa.

Täällä on viikonloppuna selvästi rauhallisempaa kuin viikolla. Koetan nauttia myös siitä ja meditoida, vaikka Pertti vähän pulputtaakin vieressä. Onneksi illalla tulee Silta-sarjan viimeisen kauden jakso, sitä katsoessa unohtuu Pertit ja muut.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown15. tammikuuta 2018 klo 5.24

    Oi oi, ei saa Perttiä niin hylätä, Pian ootte erottamattomat toisistaan. Mää otin oman "sulhaseni" jo eristyksen loppupuolella mukaan vessaan , vaikka en ollut kiinni edes kyseisessä hepussa. Niin oltiin tultu erottamattomiksi :D. Aina kyllä jaksoi piippailla ja hälyttää, kovasti oli asiaa.
    Pidetään peukkua ettei tuu seerumista mitään oiretta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava aurinko15. tammikuuta 2018 klo 6.25

      Nyt kyllä repesin! Mäkin muistan sen tunteen, kun ei kesällä enää yhtäkkiä ollutkaan kytkettynä tähän seuralaiseen, mutta todellakin nautin vapaudesta enkä yrittänyt väkisin jatkaa yhteistä matkaa... :D Joo, kiito, toivotaan. Tuossa se nyt tippuilee aikansa!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...
2 kommenttia
Lue lisää