Siirry pääsisältöön

Pertin kanssa tanssahdellen tästä eteenpäin



Jos joku luulee, että sairaalassa saa lepäillä, niin on kyllä väärässä. Siihen nähden, että olen eristyksessä, täällä lappaa yllättävän paljon porukkaa: hoitajia, lääkärin käyntejä, laitosapulaisia, ruokaa, välipalaa, puhtaita pyyhkeitä, verikokeita jne. Koko ajan on jotakin. Tai sitten vain tarkkailevat jaksamista.

Eilen oli hyvä päivä, poljin kuntopyörällä ja tein tai chi -sarjaa. Olen kuunnellut paljon musiikkia, kerrankin saa kuunnella, mitä haluaa, eikä kukaan tule vaatimaan Marcus & Martinusta tai ZZTopia kesken hyvän kantrisetin! Luin vähän kirjaa ja väritin välillä ystävältä saamaani ihanaa värityskirjaa Polkuja rakkauteen ja ystävyyteen (Ulla Fallström). Ei ollut muuta virallista ohjelmaa kuin CV-katetrin asennus ja se laitettiinkin nyt solisluun alapuolelle eikä kaulalle niin kuin kesällä.

CV-katetrin laittaa anestesialääkäri ja minut kärrättiin maski naamalla sitä varten jonnekin alakertaan heräämöön. Siinä vierellä ovat sydänosasto sekä teho-osasto. Jos pisto menisi vähän viereen, olisi apu lähellä. No, nyt vaarassa oli lähinnä keuhkot. Katetrin oikea paikka varmistettiin asennuksen jälkeen röntgen-kuvauksella ja onneksi meni jo kerralla oikeaan kohtaan.

Päivä -6 menossa. Viime yön nukuin surkeasti. Heräilin ja valvoin. Nyt on siitä huono ja nuutunut olo. Aikaisin aamulla alkoi myös nesteytys, eli minne tahansa menenkin, on mukanani tästä lähtien seuralainen, Pertti.

Sitten annettiin ensimmäinen kierros sytostaattia, Fludarabinia. Se oli suhteellisen kevyt satsi, tiputus kesti vain puoli tuntia.  Samanlainen setti vielä huomenna ja maanantaina vasta tuleekin täyslaidallinen: kahta eri sytostaattia ja käänteishyjlinnän esto seerumia. Olen tiputuksessa ihan kokonaisen työpäivän ajan.

Kaikenlaista pientä puuhaa on koko ajan. Lämpö mitataan ja merkitään tauluun 3 kertaa vuorokaudessa, paino aamuin ja illoin. Paino kiinnostaa täällä siksi, että näkevät, jos tulee turvotuksia ja alkaa kertyä nestettä. Vatsan toimintaakin seurataan ja kirjoitetaan ylös. Juomiset ja syömiset myös. Sitten on helppo seurata, jos tulee johonkin kohtaan jotakin muutoksia.

Vähän tylsäähän tämä on. Mies kävi onneksi katsomassa ja toi ukulelen sekä toivomiani Linkosuon ruislastuja. Onneksi kuitenkin tämä (Hyvinkään viimekesäistä huonetta) tilavampi huone ja avarat näkymät jotenkin aktivoivat toimintaan. Vielä, kun saisin yöllä nukuttua kunnolla, enkä havahtuisi jokaiseen kolahdukseen, narahdukseen ja helikopterin pörräämiseen.


Kommentit

  1. Kuulostaa hyvältä ja tutulta. Se on kyllä totta, että väkeä lappaa koko ajan. Maisemasta päätellen et saanut sitä ihan parasta huonetta, jossa on ylellinen lepotuoli, jonkun potilaan ostama. Hienot näköalat kuitenkin. Minä näin viimeksi kotitalonkin. Miksi et pyydä unilääkettä? Minä päätin jo kauan sitten, et kurjinta on valvoa sairaalassa. Aluksi otin unilääkkeen, mutta sitten riitti, että se oli varmuuden vuoksi pöydällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On täällä aika muhkea nojatuoli, mutta tosiaan tuo Tornisairaala vähän himmentää näkyvyyttä! En eilen pyytänyt unilääkettä, kun olin saanut Tramalia olkapää/solisluukipuun ja nukahdin sen johdosta aluksi ihan hyvin, mutta sitten aloin heräillä ja kun sitten lopulta olin täysin valveilla, oli jo liian myöhäistä ottaa unilääkettä. No, sain tänään nukuttua 15 min päiväunet ja illalla varmasti pyydän puolikkaan nukahtamislääkkeen! Yöunet ovat yksi tärkeimmistä asioista jaksamisen kannalta ja niin kuin sanot, kurjinta on valvoa sairaalassa, unista ei pidä tinkiä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu