Kaksi viikkoa on jo vierähtänyt tällä verisairaalan osastolla. Uusien solujen saamisesta ollaan edetty päivään +4 ja nämä päivät ovat olleet enemmän tai vähemmän takkuisia.
Kantasolujen luovutuspäivänä minulle nousi kuume. Tärisin ja palelin tuntitolkulla vällyjen alla. Kuumelääkettä ei voitu antaa, koska muuten ei olisi nähty miten korkeaksi se heittäytyy. 38 astetta on raja, jonka jälkeen otetaan veriviljely ja aloitetaan antibiootit, sama juttu oli silloin kesällä autologisen kantasolusiirron yheydessäkin. Vasta nukkumaan mennessä kuumemittari tavoitti tuon maagisen rajan ja siitä hetken päästä olikin jo veriviljely otettu ja antibiootit aloitettu.
Veriviljelyssä ei kuitenkaan löytynyt mitään ja kuumekin laski yhdessä yössä, joten antibiootit lopetettiin parin päivän sisällä, hyvä niin. Kuume oli siis reaktio kaikkeen uuteen ja outoon, mitä elimistössä tapahtuu eikä merkki infektiosta.
Kuumeen jälkeen alkoi sitten se vielä hirveämpi osuus eli oksentaminen. Pari päivää meni niin, ettei ruoka pysynyt sisällä ja nukuin vain. Nyt tuntuu, että pahoinvoinninestolääkitys on jotenkin saatu kohdilleen ja pystyn syömään pieniä annoksia, mielellään kylmiä ruokia, hedelmäsalaatista on tullut uusi suosikkini.
Vaivana on ollut myös parin päivän ajan hillitön päänsärky. Jos olen vaan maannut paikallani silmät kiinni, niin silloin olen jotenkin pystynyt olemaan. En haluaisi syödä yhtään enempää lääkkeitä, kun niitä jo nyt tulee hillittömiä määriä, mutta pakko on ollut taipua. Ehkä keho reagoi johonkin lääkkeeseen, ehkä on vieroitusta ulkoilmasta, en tiedä, mutta olo ei ole ollut hääppöinen. Vaikka oikeastihan tämä on vielä pientä, voisi olla pahemminkin.
Hemoglobiini romahti, ihan odotetusti. Aletaan olla matalasoluvaiheessa tai matkalla sinne. Joten nyt minuun tiputetaan punasoluja, mutta arvatkaapa kenen veriryhmän mukaisia? Luovuttajan! Aika mielenkiintoista, että jo nyt!
Kantasolujen luovutuspäivänä minulle nousi kuume. Tärisin ja palelin tuntitolkulla vällyjen alla. Kuumelääkettä ei voitu antaa, koska muuten ei olisi nähty miten korkeaksi se heittäytyy. 38 astetta on raja, jonka jälkeen otetaan veriviljely ja aloitetaan antibiootit, sama juttu oli silloin kesällä autologisen kantasolusiirron yheydessäkin. Vasta nukkumaan mennessä kuumemittari tavoitti tuon maagisen rajan ja siitä hetken päästä olikin jo veriviljely otettu ja antibiootit aloitettu.
Veriviljelyssä ei kuitenkaan löytynyt mitään ja kuumekin laski yhdessä yössä, joten antibiootit lopetettiin parin päivän sisällä, hyvä niin. Kuume oli siis reaktio kaikkeen uuteen ja outoon, mitä elimistössä tapahtuu eikä merkki infektiosta.
Kuumeen jälkeen alkoi sitten se vielä hirveämpi osuus eli oksentaminen. Pari päivää meni niin, ettei ruoka pysynyt sisällä ja nukuin vain. Nyt tuntuu, että pahoinvoinninestolääkitys on jotenkin saatu kohdilleen ja pystyn syömään pieniä annoksia, mielellään kylmiä ruokia, hedelmäsalaatista on tullut uusi suosikkini.
Vaivana on ollut myös parin päivän ajan hillitön päänsärky. Jos olen vaan maannut paikallani silmät kiinni, niin silloin olen jotenkin pystynyt olemaan. En haluaisi syödä yhtään enempää lääkkeitä, kun niitä jo nyt tulee hillittömiä määriä, mutta pakko on ollut taipua. Ehkä keho reagoi johonkin lääkkeeseen, ehkä on vieroitusta ulkoilmasta, en tiedä, mutta olo ei ole ollut hääppöinen. Vaikka oikeastihan tämä on vielä pientä, voisi olla pahemminkin.
Hemoglobiini romahti, ihan odotetusti. Aletaan olla matalasoluvaiheessa tai matkalla sinne. Joten nyt minuun tiputetaan punasoluja, mutta arvatkaapa kenen veriryhmän mukaisia? Luovuttajan! Aika mielenkiintoista, että jo nyt!
 |
| @Pixabay |
Kommentit
Lähetä kommentti