Solujen massamurha on nyt suoritettu. Ei enempää sytostaatteja, vaan johan niitä onkin tykitetty. Muita lääkkeitä ja aineita kyllä koko ajan tippuu, tip tip tip.
Viikko sitten kävin vielä Seurasaaressa kävelyllä ennen tänne osastolle tuloa. Onko siitä tosiaan jo niin kauan? Tähän mennessä ovat sairaalarutiinit tulleet tutuiksi ja olen saanut jonkunlaisen oman päiväjärjestyksenkin aikaiseksi.
klo 7.30 Verikokeet
klo 8 Aamupala, aamulääkkeet, aamu-TV ja aamutoimet, joihin kuuluu verenpaineen mittaus, painon mittaus, kuumeen mittaus
klo 9. Holby City/ nestepullon/ lääkepullon vaihto
klo 10 lääkärin kierros (noin suunnilleen aika)
klo 10.30 soittelen ukulelea ja lauleskelen jos jaksan tai kirjoitan jotain, vaihtoehtoisesti voimista riippuen pieni lepo
klo 11.00 Lounas
klo 11.30 lepo
klo 12.00 painon mittaus ja kuumeen mittaus, Tai chi -tuokio, suihku
klo 13.00 Lepo
klo 14.00 Luen/ kirjoitan/ soitan ja laulan/ katselen jotain/ soittelen lapselle, joka on päässyt koulusta jne
klo 16 Päivällinen
Puuhailua, väristyskirjan väritystä (vain terotin puuttuu!), musiikin kuuntelua, kevyttä liikkumista,
klo 18 Iltapaino ja lämmön mittaus
klo 19 Iltapala, jonka jäkeen puheluja kotiin, ja kaikenlaista muuta puuhalua
klo 22-24 nukkumaan
Yölläkin käyvät vaihtamassa noita tippapulloja, joskus herään, joskus en. On ne niin pro näissä hommissa, jonkun pienen taskulampun kanssa hipsivät.
Joku voi ihmetellä, miksi tuota painoa nyt niin vahdataan. Se johtuu siis siitä, että saan jatkuvasti tehostetusti nestettä 2-3 litraa vuorokaudessa. Minulle on asetettu painoraja (2,2kg normipainoon lisää), jonka yli ei pitäisi mennä. Muuten nestettä alkaa kertyä elimistöön muualle kuin pitäisi ja sitä hoidetaan nesteenpoistajalla. En ole vielä tarvinnut.
Lääkkeitä ja tipan vaihtoja on päivästä riipuen vähän joka välissä. Eilen sain lisää trombosyyttejä, koska tuo Grafalon, käänteishyljinnän estoon tarkoitettu seerumi, laski trombosyyttiarvot lähes olemattomiin. Eli haavoja eikä mustelmia nyt ei saa tulla, eivät parane kovin hyvin ja altistavat sitten mahdollisille infektioille.
Nuutumus, heikotus tai huono olo iskee yllättävän nopeasti. Puolen tunnin pystyssä heiluminen saattaa vaatia vastaavat päiväunet. Kroppa on kovilla. Siellä on täysi kaaos menossa ja ihmetyksen tila, solujen massamurhan jälkimainingit. Yritän kertoa keholleni, että apuja on tulossa, ehkä jo piankin.
Olen kuin tuo puu tuossa ylhäällä: vaikka nyt karu ja riisuttu, niin keväällä jo toisenlainen, elävä ja värikäs.
Alunperin kantasolujen siirtopäiväksi oli suunniteltu huomista, mutta tänään lääkäri kertoi sen olevan todennäköisesti sittenkin lauantai. Ajoituksellisista syistä (mikä saa minut epäilemään, että kantasolut lennätetään tänne jostakin eli eivät tule Suomesta...). Joten jaksa, kroppani, jaksa.
Eilen oli onneksi viimeinen päivä tuota Grafalonia. Nyt tuleekin jo uutta ainetta, eli käänteishyljinnän estolääke Sandimmunia, joka tulee olemaan käytössä pidemmänkin aikaa. Aluksi näin suoraan suoneen pari viikkoa ja sen jälkeen ulkoisesti suun kautta siihen asti, kunnes käänteishyljinnänestoa voidaan alkaa purkaa. Sandimmunista tulee kaikenlaisia sivuvaikutuksia, esimerkiksi hiukset tulevat kiharana ja mustina. Taas uusi, nuorennussolut saanut vaimo sitten miehelle!
Vielä on hiukset päässä, mutta kyllä ne ensi viikolla tai sitä seuraavalla lähtevät.
Kotona on nyt alkanut sen kosteusvaurion remontointi eli kylppärin remppa. Kävimme etukäteen yhdessä katsomassa laattoja ja uusia kalusteita, mutta saapa nähdä mitä mies sitten valitsee. Lupasi kyllä lähettää mulle ehdotuksista kuvia, että pääsen "osallistumaan".
Mies, kun kävi viimeksi täällä, niin heti kirjasi ilmoitustaululle tärkeimmän tavoitteen eli pitäisi hiihtolomaksi päästä kotiin. Siellä ne jo odottavat ja ikävä on molemmin puolin kova.
Tsemppiä! ❤️
VastaaPoistaKiitos Päivi! <3
Poista