Totuttelua

Yritin karistaa Pertin kannoilta. Voin kertoa, että tämä ei ollut hyvä idea. Kovasti kiskaisi rinnasta tämä äkillinen eroyritys. Rehellisesti sanottuna unohdin, että minulla on tällainen seuralainen, kun on niin kovin hiljainen, välillä vähän piippailee ja hiljaa itsekseen porisee. Yritin lähteä huoneen toiselle puolelle hakemaan vettä ja se olikin Pertille liikaa.

Pertti on läheisriippuvainen. Emme voi olla kahta metriä kauempana toisistamme, vessaan ja suihkuunkin pitää ottaa hänet mukaan. Suihkuun tosin laitan Pertin päähän hupun, koska hän ei saa kastua.

Tällaista totuttelua tämä nyt on. Päivä -5 ja samat kuviot kuin eilen eli nesteytystä ja yksi kuuri sytostaatteja jo laitettu.

Huomenna sitten enemmänkin. Perttikin saa monta lonkeroa:

Tuosta käänteishyljinnän estoon tarkoitetusta seerumista seuraa suurimmalle osalle kuulemma kuumetta ja ihottumaa, eli sitä odotellessa tänään aion puuhailla kaikenlaista, mitä en ehkä huomenna  jaksa. Mitä arvelisitte, että ohjelmassa on?

Ukulelen soittoa, Tai chi - sarjaa yhdessä Pertin kanssa, ruokailuja, musiikin kuuntelua, värityskirjan värittämistä ja ehkä kevyttä kuntopyöräilyä. Hengästyä ei saa sytostaattipäivinä, kun keho on kovilla muutenkin niin elimistöä ei saa rasittaa. Tai chi ja pystyssä tehtävät jooga-liikkeet ovat hyviä, koska niihin liittyy tehostettu hengitys, mikä pitää keuhkoja kunnossa. Jos joutuu makoilemaan pitkään, voi keuhkoihin kertyä nestettä ja sitä kautta tulehdusta jne., niin kaikenlaiset hengitysharjoitukset ja tällainen kevyt treeni on hyvästä. Venytellä en saa, ainakaan tuolla oikealla kädellä, ettei CV-katetri ja sitä kautta myös Pertti irtoa.

Täällä on viikonloppuna selvästi rauhallisempaa kuin viikolla. Koetan nauttia myös siitä ja meditoida, vaikka Pertti vähän pulputtaakin vieressä. Onneksi illalla tulee Silta-sarjan viimeisen kauden jakso, sitä katsoessa unohtuu Pertit ja muut.