Jännäksi menee

Jännitys tiivistyy! Enää vähän yli viikko suunniteltuun allosiirtoon ja äsken soitti hematologi, että sinulla on parainfluenssavirus. 

Parainfluenssavirukset aiheuttavat sekä ylempien että alempien hengitysteiden infektioita, joiden oireita ovat kuume, nuha, yskä ja kurkkukipu. Erityisesti pienillä lapsilla, vanhuksilla ja vastustuskyvyltään heikentyneillä henkilöillä parainfluenssainfektio voi aiheuttaa vakavan alempien hengitysteiden tulehduksen, kuten keuhkokuumeen tai ilmatiehyttulehduksen eli bronkioliitin. Pienillä lapsilla saattaaa esiintyä hengitysteiden ahtauttavaa tulehdusta. Infektio voi myös johtaa jälkitauteihin, esim. välikorvantulehdukseen. thl.fi

Ja niin kuin me olemme yleisiä paikkoja ja tautisia ihmisiä yrittäneet vältellä! Mikä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, kun joka paikka on niiskuttavia ja rykiviä ihmisiä täynnä. Tänään kävin päiväsairaalassa Zometa-tiputuksessa (luustonvahvistus), ja sielläkin ihan vieressä sellainen makoili (pyysin hoitajaa laittamaan verhot väliin...).

Jäljitän viruksen alkaneen noin viikko sitten. Muita oireita ei enää ole kuin liman köhiminen keuhkoputkesta etenkin ulkoillessa tai makuulle käydessä. Joka tapauksessa, esihoitoa eli sytostaatteja ja kantasolujen luovutusta varten pitäisi olla täysin priimakunnossa, joten ensi viikon alussa tekevät vielä tarkistussoiton. Jos vielä silloin oireita, niin allosiirto siirtyy! 

Nyt ovat hyvät rentoutusharjoitukset tarpeen, koska menee aika jännäksi. Missään tapauksessa en halua, että operaatio enää siirtyy, koska kun hoidot pitkittyvät, ne myös mutkistuvat. Tämä nyt suunniteltu allosiirto on ajoitettu juuri siihen 6 kuukauden haarukkaan kesällä tehdystä autologisesta, joten jos se venyy, pitäisi väliin ehkä ottaa joku väli-sytostaatti-lääke -kierros. Mutta ei mennä vielä ihan niin pitkälle. Ehkäpä vielä ehdin toipua tästä. 

Oireenmukainen hoito. Olen käynyt jo jonkin verran ulkoilemassa ja joogannutkin vähän, molemmat ovat tuntuneet ihan hyviltä ideoilta. Väsymystä olen hoitanut nukkumalla päiväunia tarpeen mukaan. Olen juonut paljon teetä, vettä sekä inkivääri-sitruuna -juomaa ja valkosipuli-tomaattimehua. Mitähän muuta tähän vielä keksisi? Enemmän lepoa vai enemmän liikettä, että limat keuhkoista irtoavat kunnolla?

On tässä onneksi nyt muutakin mietittävää, ei pysty pelkästään flunssaan tai jännitykseen uppotumaan. Lapsen diabeteksen hoitoon, hiilareiden laskuun ja verensokerin mittailuun menee energiaa, myös kylppärin kosteusvaurion remppaa täytyy suunnitella - kaakeleita mennään valitsemaan vielä tällä viikolla.

Joitakin konkreettisia valmisteluja koppihoitoa varten on myös vielä tekemättä. Esimerkiksi oman suolapurkin otan tällä kertaa mukaan, printtaan kuvia lapsista seinille ja läppäri täytyy ehtiä putsata ja päivittää. Hengityssuojaimiakin pitää hankkia kotiinpaluuta varten ja uusi ulkoilutakki vanhan, jo haiskahtavan tilalle alennusmyynneistä. Kiirehän tässä meinaa tulla. Mutta ensi viikolla suuntaan pitkälle vaellukselle metsään!