Siirry pääsisältöön

Harvinaisen stressitön?


Viikonloput ovat rauhallisia sairaalassa, ainakin näin eristyksissä olevalle. Tai ehkä se johtuu siitä, että tällä hetkellä ei ole mitään ihmeellistä oiretta tai uutta, mitä pitäisi seurata. Huomenna taas lääkärit kiertävät ja on muutenkin vähän enemmän ohjelmaa.

Ainoa, mikä kohdallani tuntuu nyt mietityttävän, on kovasti alhainen verenpaineeni, jatkuvasti 80/75 tai jotakin siinä ympärillä. Sitä on mitattu nyt neljästi päivässä. Sama vaiva oli silloin kesällä autologisessa siirrossa ollessa, joten itse en ole huolissani. Voiko tästä päätellä, että en ole ylettömän stressaantunut tilanteesta?

Minulla on aina ollut alhaiset verenpaineet ja tämä väkisinkin lisääntynyt paikoillaan oleilu ei ainakaan auta asiaa (suolaa, kahvia, lakritsia lisää...). Käänteishyljinnänestolääke Sandimmun tuppaa yleensä nostamaan verenpainetta ja moni poistuukin osastolta verenpainelääkityksen kanssa. Mutta jos lähtötasoni on tämä, niin ehkä se riittää pitämässä verenpainelääkkeet minusta vielä kaukana!

Olen polkenut vähän kuntopyörää. Trombosyyttiarvot ovat yli 30, niin saa polkea. Sitten, kun ne taas laskevat, pitää pitää taukoa. Kuntopyörän polkeminen on yllättävän hankalaa, kun pitää välttää hengästymistä sekä sykkeen kohoamista. Tämä siis veriarvojen ja varmaankin myös lääkkeiden takia, ettei sydän rasitu. Vaikka kuinka 0-vastuksella poljen, niin tahtoo silti pulssi vähän nousta, mutta jotakin liikettä täytyy jaloille saada. 

@Pixabay


Nyt on päivä 18 sairaalassa ja +8 itse allosiirrosta. Jos vertaan tätä vaihetta kesällä olleeseen autologiseen siirtoon, koen olevani fyysisesti himpun paremmassa kunnossa. Jaksan puuhailla enemmän. Veikkaan, että tämä isompi huone vaikuttaa asiaan. Täällä on tilaa liikkua, joten tulee väistämättäkin enemmän oltua pystyssä. 

Kesällä koppihoitoa kertyi 23, nyt tulee todennäköisesti pari viikkoa päälle. Olen henkisesti varustautunut pidempään eristykseen, mutta kyllä tämä silti ottaa koville. Kun siitä kotiinpääsyn päivästä ei ole mitään hajua eikä takeita. Voi tulla kaikenlaista. Infektio tai käänteishyjintää tai sytomegalovirus. Jotkut ovat olleet pari ensimmäistä vuotta siirron jälkeen enemmän sairaalassa kuin kotona. En ole vielä alkanut jännittää käänteishyljintää, mutta viikon päästä sitäkin voi jo ilmestyä. 

Kaiken tuon tiedostaen yritän nyt nauttia tästä kohtuullisen hyvästä olosta, jatkaa stressittömällä linjalla ja keskittyä yhteen päivään kerrallaan, mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty. 




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Päivi M-R29. tammikuuta 2018 klo 3.21

    Voimia ja jatkossakin stressitöntä ja hyvää oloa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...
2 kommenttia
Lue lisää