Viikonloput ovat rauhallisia sairaalassa, ainakin näin eristyksissä olevalle. Tai ehkä se johtuu siitä, että tällä hetkellä ei ole mitään ihmeellistä oiretta tai uutta, mitä pitäisi seurata. Huomenna taas lääkärit kiertävät ja on muutenkin vähän enemmän ohjelmaa.
Ainoa, mikä kohdallani tuntuu nyt mietityttävän, on kovasti alhainen verenpaineeni, jatkuvasti 80/75 tai jotakin siinä ympärillä. Sitä on mitattu nyt neljästi päivässä. Sama vaiva oli silloin kesällä autologisessa siirrossa ollessa, joten itse en ole huolissani. Voiko tästä päätellä, että en ole ylettömän stressaantunut tilanteesta?
Minulla on aina ollut alhaiset verenpaineet ja tämä väkisinkin lisääntynyt paikoillaan oleilu ei ainakaan auta asiaa (suolaa, kahvia, lakritsia lisää...). Käänteishyljinnänestolääke Sandimmun tuppaa yleensä nostamaan verenpainetta ja moni poistuukin osastolta verenpainelääkityksen kanssa. Mutta jos lähtötasoni on tämä, niin ehkä se riittää pitämässä verenpainelääkkeet minusta vielä kaukana!
Olen polkenut vähän kuntopyörää. Trombosyyttiarvot ovat yli 30, niin saa polkea. Sitten, kun ne taas laskevat, pitää pitää taukoa. Kuntopyörän polkeminen on yllättävän hankalaa, kun pitää välttää hengästymistä sekä sykkeen kohoamista. Tämä siis veriarvojen ja varmaankin myös lääkkeiden takia, ettei sydän rasitu. Vaikka kuinka 0-vastuksella poljen, niin tahtoo silti pulssi vähän nousta, mutta jotakin liikettä täytyy jaloille saada.
@Pixabay |
Nyt on päivä 18 sairaalassa ja +8 itse allosiirrosta. Jos vertaan tätä vaihetta kesällä olleeseen autologiseen siirtoon, koen olevani fyysisesti himpun paremmassa kunnossa. Jaksan puuhailla enemmän. Veikkaan, että tämä isompi huone vaikuttaa asiaan. Täällä on tilaa liikkua, joten tulee väistämättäkin enemmän oltua pystyssä.
Kesällä koppihoitoa kertyi 23, nyt tulee todennäköisesti pari viikkoa päälle. Olen henkisesti varustautunut pidempään eristykseen, mutta kyllä tämä silti ottaa koville. Kun siitä kotiinpääsyn päivästä ei ole mitään hajua eikä takeita. Voi tulla kaikenlaista. Infektio tai käänteishyjintää tai sytomegalovirus. Jotkut ovat olleet pari ensimmäistä vuotta siirron jälkeen enemmän sairaalassa kuin kotona. En ole vielä alkanut jännittää käänteishyljintää, mutta viikon päästä sitäkin voi jo ilmestyä.
Kaiken tuon tiedostaen yritän nyt nauttia tästä kohtuullisen hyvästä olosta, jatkaa stressittömällä linjalla ja keskittyä yhteen päivään kerrallaan, mutta onhan se helpommin sanottu kuin tehty.
Voimia ja jatkossakin stressitöntä ja hyvää oloa!
VastaaPoistaKiitos Päivi! Niitä todellakin toivotaan! :)
Poista