Uudet soluni ovat tainneet lähteä nousuun! Sellaisia viitteitä oli näkyvissä tämän päivän labroissa, vaikka mataliahan ne arvot edelleen ovat, eivät lähelläkään viitearvojen alarajaa vielä. Mutta tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin kuin vain voi toivoa.
Tästä alkaa se seuraava jännittävä vaihe. Kun soluarvot alkavat nousta eli uudet solut jakautuvat ja hakeutuvat paikoilleen elimistössä, ne saattavat yhtäkkiä huomata olevansa vieraassa ympäristössä ja hyökätä sitä kohtaan. Tätä kutsutaan käänteishyljinnäksi ja sen tyypillisimpiä ilmenemispaikkoja ovat iho, suolisto ja maksa. Maksa-arvoja seurataan labrakokeilla, suoliston reaktiot huomaa helposti rajusta ripulista, mutta ihoa seurataan tarkkaan ihan katsomalla. Kaikki punoitus, lehahtelu, näpyt, ihottumat voivatkin olla merkki käänteishyljinnästä.
Toivon tietysti, että mitään isompaa ei tule, että jatko menee juuri näin hyvin kuin tähänkin asti! Kun pelko käänteishyljinnästä nostaa päätään, muistutan itseäni, että näiden solujen luovuttaja itse haluaa pelkkää hyvää minulle ja toivoo myöskin kauneinta mahdollista "solusointua".
Mun veli olisi halunnut toimia kantasolujen luovuttajana, mutta ei valitettavasti sopinut kudostyypiltään. Se oli hänelle kova paikka. Silloin oli maalis-huhtikuu, enkä vielä siinä vaiheessa osannut ajatella koko asiaa, keskityin siihen hoitovaiheeseen, mikä silloin oli menossa. En siksi osannut myöskään toivoa veljestä sopivaa luovuttajaa enkä kokenut siinä pettymystä. Pikemminkin olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että hän oli välittömästi diagnoosin kuultuamme tarjoutui luovuttajaksi. Vieläkin herkistyn.
Sisarusluovuttajaa pidetään yleensä parhaana mahdollisena luovuttajana, onhan siinä sama geeniperimä, mutta kudostyypitykset on nykyään saatu myös niin tarkoiksi, että rekisteriluovuttajakin on jo hyvin lähellä sisarusluovuttajan tasoa. Yhdelle neljästä löytyy yleensä sisarusluovuttaja.
Iso sisarusparvikaan ei aina takaa sisarusluovuttajan löytymistä. Kuulin yhdeltä hoitajalta potilaasta, jolla oli 10 sisarusta, mutta kukaan ei sopinut hänelle luovuttajaksi. Onneksi hänellekin löytyi rekisteriluovuttaja, niin kuin minullekin.
Tänään on lähes tasan vuosi siitä, kun tämän verisyöpädiagnoosin sain. Takana on 5 sädehoitokertaa, 5 sykliä sytostaatti-kortisoni -hoitoa ja autologinen kantasolusiirto ja muutama muukin juttu. Ja nyt tämä allogeeninen. Aikamoinen matka on tehty ja vielä on muutama mutka, jonka taakse kurkistaa.
 |
| @Pixabay |
Tästä alkaa se seuraava jännittävä vaihe. Kun soluarvot alkavat nousta eli uudet solut jakautuvat ja hakeutuvat paikoilleen elimistössä, ne saattavat yhtäkkiä huomata olevansa vieraassa ympäristössä ja hyökätä sitä kohtaan. Tätä kutsutaan käänteishyljinnäksi ja sen tyypillisimpiä ilmenemispaikkoja ovat iho, suolisto ja maksa. Maksa-arvoja seurataan labrakokeilla, suoliston reaktiot huomaa helposti rajusta ripulista, mutta ihoa seurataan tarkkaan ihan katsomalla. Kaikki punoitus, lehahtelu, näpyt, ihottumat voivatkin olla merkki käänteishyljinnästä.
Toivon tietysti, että mitään isompaa ei tule, että jatko menee juuri näin hyvin kuin tähänkin asti! Kun pelko käänteishyljinnästä nostaa päätään, muistutan itseäni, että näiden solujen luovuttaja itse haluaa pelkkää hyvää minulle ja toivoo myöskin kauneinta mahdollista "solusointua".
Mun veli olisi halunnut toimia kantasolujen luovuttajana, mutta ei valitettavasti sopinut kudostyypiltään. Se oli hänelle kova paikka. Silloin oli maalis-huhtikuu, enkä vielä siinä vaiheessa osannut ajatella koko asiaa, keskityin siihen hoitovaiheeseen, mikä silloin oli menossa. En siksi osannut myöskään toivoa veljestä sopivaa luovuttajaa enkä kokenut siinä pettymystä. Pikemminkin olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että hän oli välittömästi diagnoosin kuultuamme tarjoutui luovuttajaksi. Vieläkin herkistyn.
Sisarusluovuttajaa pidetään yleensä parhaana mahdollisena luovuttajana, onhan siinä sama geeniperimä, mutta kudostyypitykset on nykyään saatu myös niin tarkoiksi, että rekisteriluovuttajakin on jo hyvin lähellä sisarusluovuttajan tasoa. Yhdelle neljästä löytyy yleensä sisarusluovuttaja.
Iso sisarusparvikaan ei aina takaa sisarusluovuttajan löytymistä. Kuulin yhdeltä hoitajalta potilaasta, jolla oli 10 sisarusta, mutta kukaan ei sopinut hänelle luovuttajaksi. Onneksi hänellekin löytyi rekisteriluovuttaja, niin kuin minullekin.
Tänään on lähes tasan vuosi siitä, kun tämän verisyöpädiagnoosin sain. Takana on 5 sädehoitokertaa, 5 sykliä sytostaatti-kortisoni -hoitoa ja autologinen kantasolusiirto ja muutama muukin juttu. Ja nyt tämä allogeeninen. Aikamoinen matka on tehty ja vielä on muutama mutka, jonka taakse kurkistaa.
Solusointu kuulostaa ihanalta ja sitä toivon minäkin sinulle kovasti. Hienosti olet selviytynyt ja soluilla on varmaan yhtä jännittävää kuin ensivierailulla anopin luona.
VastaaPoistaMinunkin sisareni ilmoittautui heti minulle luovuttajaksi ja tänään kaksi tytärtäni ilmoittautui rekisteriin.
Oi miten hienoa, upeita tyttöjä sinulla! <3 Onko sulle suunniteltu vielä allogeenista siirtoa?
PoistaKiitos, on tämä aika jännittävää kyllä! Toisaalta, kun voi hyvin, niin täällä sairaalassa on vähän tylsää...