Tänään soitti taas hematologi Meikusta ja kysyi, että mikä on vointi. Kerroin rehellisesti, että viikonloppuna retkeilin 20 km, aion mennä tällä viikolla vielä lisää kilometrejä enkä tunne itseäni yhtään kipeäksi, mutta nenä vähän niiskuttaa ja välillä on pakko köhiä. Siihen lääkäri totesi, että kuulostaa perusvirukselta ja eiköhän mennä alkuperäisen aikataulun mukaan. Eli menen torstaina osastolle ja siellä ne vielä syynäävät minut, ottavat labrat ja arvioivat kunnon.
Sitten laitetaan kaksi kierrosta sytostaattia ensimmäisen sairaalaviikon aikana ja vasta sitten tapahtuu se varsinainen solujen luovutus.
Huomenna aloitan pakkaamisen, tänään kirjoitin muistilistaa ja kävin kaupassa. Seuraavan kauppareissun teen todennäköisesti sitten joskus tulevaisuudessa. Ostokset olivat jo puolessa välissä hihnaa, kun tajusin, että myyjähän niistää nenäänsä ja samoilla käsillä lataa minun kaappiini tulevia tarvikkeita eteenpäin. Hetken silmäilin paniikissa ympärilleni, mutta en nähnyt enää mahdollisuutta perääntyä. Joten kotona sitten pyyhin puhdistusliinalla kaikki ostokset... Että näinkö tässä nyt on käynyt, tähänkö on tultu!
Mitä sitä sinne sairaalaan voi viedä mukanaan? Tällä hetkellä lista näyttää tältä:
Sitten laitetaan kaksi kierrosta sytostaattia ensimmäisen sairaalaviikon aikana ja vasta sitten tapahtuu se varsinainen solujen luovutus.
Huomenna aloitan pakkaamisen, tänään kirjoitin muistilistaa ja kävin kaupassa. Seuraavan kauppareissun teen todennäköisesti sitten joskus tulevaisuudessa. Ostokset olivat jo puolessa välissä hihnaa, kun tajusin, että myyjähän niistää nenäänsä ja samoilla käsillä lataa minun kaappiini tulevia tarvikkeita eteenpäin. Hetken silmäilin paniikissa ympärilleni, mutta en nähnyt enää mahdollisuutta perääntyä. Joten kotona sitten pyyhin puhdistusliinalla kaikki ostokset... Että näinkö tässä nyt on käynyt, tähänkö on tultu!
Mitä sitä sinne sairaalaan voi viedä mukanaan? Tällä hetkellä lista näyttää tältä:
- avaamaton, pehmeä hammasharja (jos suu kipeytyy sytostaateista, niin pitää olla hammasharja, joka ei raavi)
- avaamaton hammastahnatuubi
- muki hammasharjalle
- hellävarainen dödö
- tossut
- vino pino kirjoja
- bluetooth kaiutin
- läppäri
- laturit laitteisiin
- päiväkirja
- kirja "tajunnanvirralle"
- ristinsanakirja
- ukulele
- laulukirja tai pari
- päähine kaljulle päälle (sain yllätyslahjan: ihan mahtavan voimapipon, jossa lukee wi**n syöpä. Se päässäni aion porskuttaa läpi koko koppiajan! Kiitos ihanalle kohtalosiskolle!)
- ulkoinen kovalevy (sairaalassa on hyvää aikaa siistiä tietokonetta ja järjestellä kuvia jne.)
Kaiken muun saa sairaalasta, ihovoiteet ja vaatteet.
Miehen kanssa käytiin eilen retkeilemässä. Alunperin meidän piti mennä Liesjärvelle, mutta elimme spontaanisti ja suuntasimmekin Lopelle ja lähdimme Pilkuttimen laavulta seikkailemaan ennen käymätöntä reittiä. Vähän vähissä olleet nämä spontaanit repäisyt viime aikoina...
Oli ihana, aurinkoinen päivä ja sopivasti lunta. Mies taisteli melkein tunnin ajan nuotion kanssa, märät puut eivät millään meinanneet syttyä, vaikka käytettiin kaikki mahdolliset konstit. Nuotiopaikka oli sellaisessa niemen nokassa Punelia-järven rannalla, missä navakka tuuli puhalsi varovasti syttyneen tulen moneen kertaan tainnoksiin. Rakeitakin tuli yhtäkkiä yllättäen niskaan. Vaan onnistui se lopulta ja saatiin kuin saatiinkin makkarat paistettua! Ja kahvia lämmikkeeksi ja savun hajua vaatteisiin.
Huomenna mennään koko perheellä vielä retkeilemään. Lapset ovat lomalla siihen asti, kunnes olen sulkeutunut sairaalaan. Ettei vaan mikään pöpö koulusta tai eskarista ehdi enää napata meitä. Tosin juuri nukkumaan käydessä toinen kuiskasi: "Äiti, kurkkuun sattuu."
Oma olo on ristiriitainen. Haluan mennä hoitoon ja päästä tästä eteenpäin, samalla haluaisin vain voida olla menemättä.
Kommentit
Lähetä kommentti