Koko perhe on nyt syyslomalla ja lomallahan tehdään lomajuttuja! Facebook muistuttaa menneistä syyslomista, kun viime vuonna matkattiin Mallorcalle ja sitä edellisenä vuonna tehtiin ensimmäinen koko perheen reissu Ateenaan. Haikealla mielellä katselin niitä kuvia. Tässä voi nyt vierähtää vähän pidempikin aika ilman matkustelua, mutta kyllä pienemmilläkin jutuilla saa ilon irti ja lomatunnelmaa.
Nukuin pitkästä aikaa todella hyvin, tärkeä päätös on näemmä kypsynyt valmiiksi mielessäni. Aurinko paistoi ja energiaa virtasi. Mies ja lapset puuhastelivat aamulla pihahommissa. Minä puolestani olen alkanut toteuttaa Pitkäikäisyyden kriyaa kundalini-joogasta, ajatuksena on ottaa sille aikaa joka päivä 40 päivän ajan 9 minuuttia kerrallaan. Se on muuten yllättävän raskas 9 minuuttia, kun siinä keskitytään ja pysytään staattisessa asennossa koko harjoituksen ajan. Ajattelin, että toisten ollessa pihalla ehtisin tuon harjoituksen tehdä ja keskittyä siihen niin kuin pitää. No eihän siitä mitään tullut! Hyvä kun ehdin risti-istuntaan asettua, niin ovi kävi. "Äiti! Äiti! Mulla on pää kipee! Äiti mikset sä vastaa?" Ensin ärsytti, mutta sitten alkoi naurattaa. Tämä on niin tätä!
Tästä voi ihan oikeutetusti päätellä, että olen syksyn mittaan tottunut rauhallisiin päiviin, siihen omaan aikaan lasten ollessa koulussa ja eskarissa ja miehen ollessa töissä. Olen aina tarvinnut omaa aikaa, mutta tässä syöpäprosessissa siitä on tullut vielä tärkeämpää. Silti, yhteinen loma on perheen parasta aikaa!
Aamuhommien jälkeen suunnattiin mummolaan, jonne tuli myös lasten ihana täti miehensä kanssa, ja suunnattiin koko porukka, mummo ja vaarikin mukana, läheiseen metsään Seitsemän veljeksen vaellusreitille ihastelemaan syksyä ja Hiidenkirnua.
 |
| Hiidenkirnu Nurmijärvellä |
Muut eivät jaksaneet kovin pitkää lenkkiä, mutta me miehen kanssa jatkoimme vielä hyvän pätkän. Tarvoimme mudassa, kuljimme kauniissa metsässä, nautimme syysauringosta ja seikkailimme lopuksi myös vetisellä pellolla. 8km yhteensä, hyvä harjoitus ensi viikon pidempää vaellusta varten, vaikka sainkin polveni niin kipeäksi, etten loppuvaiheessa meinannut päästä alamäkeä alas. Vanhat polvivaivat ovat ikävä kyllä nyt aktivoituneet. Huomenna on kuitenkin sadepäivä, silloin ehtii hyvin lepuutella koipia ja venytellä lihaksia.
Illalla lähdimme vielä Linnanmäelle Valokarnevaalia katsomaan. Niin oli hienosti valaistu koko paikka, mutta olipa myös paljon ihmisiä! Hirveä tungos joka paikassa ja arvaahan sen, että väsähdin täysin, kun en sellaiseen vilinään ole tottunut. Meillä oli kuitenkin tosi hauskaa! Kävin lasten kanssa yhdessä pyörivässä härvelissäkin, että jos ei pää muuten ole sekaisin, niin nyt ainakin!
Kommentit
Lähetä kommentti