Siirry pääsisältöön

Syyslomajuttuja




Koko perhe on nyt syyslomalla ja lomallahan tehdään lomajuttuja! Facebook muistuttaa menneistä syyslomista, kun viime vuonna matkattiin Mallorcalle ja sitä edellisenä vuonna tehtiin ensimmäinen koko perheen reissu Ateenaan. Haikealla mielellä katselin niitä kuvia. Tässä voi nyt vierähtää vähän pidempikin aika ilman matkustelua, mutta kyllä pienemmilläkin jutuilla saa ilon irti ja lomatunnelmaa.

Nukuin pitkästä aikaa todella hyvin, tärkeä päätös on näemmä kypsynyt valmiiksi mielessäni. Aurinko paistoi ja energiaa virtasi. Mies ja lapset puuhastelivat aamulla pihahommissa. Minä puolestani olen alkanut toteuttaa Pitkäikäisyyden kriyaa kundalini-joogasta, ajatuksena on ottaa sille aikaa joka päivä 40 päivän ajan 9 minuuttia kerrallaan. Se on muuten yllättävän raskas 9 minuuttia, kun siinä keskitytään ja pysytään staattisessa asennossa koko harjoituksen ajan. Ajattelin, että toisten ollessa pihalla ehtisin tuon harjoituksen tehdä ja keskittyä siihen niin kuin pitää. No eihän siitä mitään tullut! Hyvä kun ehdin risti-istuntaan asettua, niin ovi kävi. "Äiti! Äiti! Mulla on pää kipee! Äiti mikset sä vastaa?" Ensin ärsytti, mutta sitten alkoi naurattaa. Tämä on niin tätä!

Tästä voi ihan oikeutetusti päätellä, että olen syksyn mittaan tottunut rauhallisiin päiviin, siihen omaan aikaan lasten ollessa koulussa ja eskarissa ja miehen ollessa töissä. Olen aina tarvinnut omaa aikaa, mutta tässä syöpäprosessissa siitä on tullut vielä tärkeämpää. Silti, yhteinen loma on perheen parasta aikaa!

Aamuhommien jälkeen suunnattiin mummolaan, jonne tuli myös lasten ihana täti miehensä kanssa, ja suunnattiin koko porukka, mummo ja vaarikin mukana, läheiseen metsään Seitsemän veljeksen vaellusreitille ihastelemaan syksyä ja Hiidenkirnua.


Hiidenkirnu Nurmijärvellä


Muut eivät jaksaneet kovin pitkää lenkkiä, mutta me miehen kanssa jatkoimme vielä hyvän pätkän. Tarvoimme mudassa, kuljimme kauniissa metsässä, nautimme syysauringosta ja seikkailimme lopuksi myös vetisellä pellolla. 8km yhteensä, hyvä harjoitus ensi viikon pidempää vaellusta varten, vaikka sainkin polveni niin kipeäksi, etten loppuvaiheessa meinannut päästä alamäkeä alas. Vanhat polvivaivat ovat ikävä kyllä nyt aktivoituneet. Huomenna on kuitenkin sadepäivä, silloin ehtii hyvin lepuutella koipia ja venytellä lihaksia.

Illalla lähdimme vielä Linnanmäelle Valokarnevaalia katsomaan. Niin oli hienosti valaistu koko paikka, mutta olipa myös paljon ihmisiä! Hirveä tungos joka paikassa ja arvaahan sen, että väsähdin täysin, kun en sellaiseen vilinään ole tottunut. Meillä oli kuitenkin tosi hauskaa! Kävin lasten kanssa yhdessä pyörivässä härvelissäkin, että jos ei pää muuten ole sekaisin, niin nyt ainakin!







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...