Joskus asiat etenevät nopeasti. Olin varautunut odottelemaan tietoa allogeenisen kantasolusiirron aikataulusta jonkin aikaa, mutta jo eilen tulikin puhelu Meilahdesta!
Näyttää siltä, että noin kuuden viikon päästä menen osastolle, missä aloitetaan ensihoito ja varsinainen kantasolujen siirto tapahtuu sitten Sibeliuksen syntymäpäivänä ja se se vasta onkin erinomaisen hyvä päivä ottaen huomioon, että herra säveltäjä eli pitkän ja menestyksekkään elämän! Ja jos kaikki oikein nappiin menee, niin saatan juuri ja juuri päästä jouluksi kotiin!
Hui! Tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin kuin vain voi mennä. Sädehoito meni hyvin, olen saanut täydellisen vasteen sekä alkuvuoden hoidoille että 3 kuukautta sitten tehdylle autologiselle kantasolusiirrolle. Voiko kaikki todellakin mennä näin hyvin? Onkohan minulla ihan väärä käsitys näistä syöpähoidoista, kun kohdallani pahoinvointi ja sivuvaikutukset ovat olleet niin vähäisiä? Miten jatkossa? Jatkuuko samalla tavalla vai kääntyykö suunta jossakin kohdassa? Miten jaksaisin henkisesti vastoinkäymisiä? Olenko tuudittautunut vaaralliseen turvallisuuden tunteeseen tämän salakavalan sairauden kanssa?
Mietin niitä ihmisiä, jotka solunsalpaajien vaikutuksen pelosta kieltäytyvät hoidosta. Kannattaa ainakin kokeilla, koska itse en koe elämänlaatuni kärsineen hirvittävästi näistä hoidoista. Heikotus, kuvotus ja erityisesti eristys ovat tietysti olleet rankkoja, mutta silti tämä kaikki on mennyt paremmin kuin mitä ikinä olisin voinut kuvitella ja nautin edelleen elämästä ihan täysin rinnoin, erityisen paljon olen nauttinut perheen kanssa olosta sekä liikkumisesta luonnossa. Vaihtoehto ei ainakaan ole hyvä - ilman tähänastisia hoitoja olisin todennäköisesti jo kuollut.
Nyt poden flunssaa. Kyllä, se iski minuunkin vihdoinkin. Ensin se kävi läpi lapset, sitten miehen ja vasta viimeisenä on minun vuoroni. Onneksi ehdittiin alkuviikosta tehdä kivoja lomajuttuja, koska nyt olen pari päivää vain lepuutellut ja yrittänyt parannella itseäni. Kuumetta ei ole kuitenkaan tässä versiossa ja jos ei tulisi jälkitautia, niin olisi mahtavaa!
Ensi viikolla on nimittäin todella mielenkiintoisia juttuja tiedossa. Olemme miehen kanssa menossa viettämään romanttista viikonloppua Syöpäsäätiön järjestämään Hematologisten syöpien verkostoviikonloppuun Helsinkiin! Yövytään ihan hotellissa ja tavataan kohtalotovereita, joiden kanssa tähän asti ollaan vain viestitty FB-ryhmissä. Tapahtuman ohjelma on äärimmäisen mielenkiintoinen ja paikalla on paljon huippuasiantuntijoita luennoimassa. Odotan tuota tapahtumaa kovasti, joten olisi parempi olla kunnossa silloin! Ei tule nimittäin kuulonkaan mennä sinne tartuttamaan muita. Joten inkivääriä, sitruunaa, valkosipulia...
 |
| @Pixabay |
Näyttää siltä, että noin kuuden viikon päästä menen osastolle, missä aloitetaan ensihoito ja varsinainen kantasolujen siirto tapahtuu sitten Sibeliuksen syntymäpäivänä ja se se vasta onkin erinomaisen hyvä päivä ottaen huomioon, että herra säveltäjä eli pitkän ja menestyksekkään elämän! Ja jos kaikki oikein nappiin menee, niin saatan juuri ja juuri päästä jouluksi kotiin!
Hui! Tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin kuin vain voi mennä. Sädehoito meni hyvin, olen saanut täydellisen vasteen sekä alkuvuoden hoidoille että 3 kuukautta sitten tehdylle autologiselle kantasolusiirrolle. Voiko kaikki todellakin mennä näin hyvin? Onkohan minulla ihan väärä käsitys näistä syöpähoidoista, kun kohdallani pahoinvointi ja sivuvaikutukset ovat olleet niin vähäisiä? Miten jatkossa? Jatkuuko samalla tavalla vai kääntyykö suunta jossakin kohdassa? Miten jaksaisin henkisesti vastoinkäymisiä? Olenko tuudittautunut vaaralliseen turvallisuuden tunteeseen tämän salakavalan sairauden kanssa?
Mietin niitä ihmisiä, jotka solunsalpaajien vaikutuksen pelosta kieltäytyvät hoidosta. Kannattaa ainakin kokeilla, koska itse en koe elämänlaatuni kärsineen hirvittävästi näistä hoidoista. Heikotus, kuvotus ja erityisesti eristys ovat tietysti olleet rankkoja, mutta silti tämä kaikki on mennyt paremmin kuin mitä ikinä olisin voinut kuvitella ja nautin edelleen elämästä ihan täysin rinnoin, erityisen paljon olen nauttinut perheen kanssa olosta sekä liikkumisesta luonnossa. Vaihtoehto ei ainakaan ole hyvä - ilman tähänastisia hoitoja olisin todennäköisesti jo kuollut.
Nyt poden flunssaa. Kyllä, se iski minuunkin vihdoinkin. Ensin se kävi läpi lapset, sitten miehen ja vasta viimeisenä on minun vuoroni. Onneksi ehdittiin alkuviikosta tehdä kivoja lomajuttuja, koska nyt olen pari päivää vain lepuutellut ja yrittänyt parannella itseäni. Kuumetta ei ole kuitenkaan tässä versiossa ja jos ei tulisi jälkitautia, niin olisi mahtavaa!
Ensi viikolla on nimittäin todella mielenkiintoisia juttuja tiedossa. Olemme miehen kanssa menossa viettämään romanttista viikonloppua Syöpäsäätiön järjestämään Hematologisten syöpien verkostoviikonloppuun Helsinkiin! Yövytään ihan hotellissa ja tavataan kohtalotovereita, joiden kanssa tähän asti ollaan vain viestitty FB-ryhmissä. Tapahtuman ohjelma on äärimmäisen mielenkiintoinen ja paikalla on paljon huippuasiantuntijoita luennoimassa. Odotan tuota tapahtumaa kovasti, joten olisi parempi olla kunnossa silloin! Ei tule nimittäin kuulonkaan mennä sinne tartuttamaan muita. Joten inkivääriä, sitruunaa, valkosipulia...
Kommentit
Lähetä kommentti