Jatsipäivä

Tästä tulikin varsinainen jazz-perjantai!

Päivän teema alkoi, kun katsoin tänään elokuvan La La land. Ja kyllä, nyt vasta! Ihanaa musiikkia ja hieno tunnelma. Jäin siihen maailmaan pitkäksi aikaa, olen siellä varmaan vähän vieläkin. Vaikutuin musiikista, tarinasta ja ratkaisuista, ja jäin koko päiväksi miettimään sitä, miten elämä menee ja miten se olisi voinut mennä.

Mutta live-musiikki on se, mikä todella sytyttää! Illalla menimme nimittäin, mies ja minä, paikalliseen kulttuuritaloon kuuntelemaan jatsia. House-bandin solistina soitti loistava tenorisaksofonisti Joonatan Rautio. Kuultiin mm. Wayne Shorteria, John Coltranea ja Thelonius Monkia. Oli niin hyvä fiilis vaan istua siinä ja kuunnella rytmejä ja musiikin modaalista soljuntaa!

Ei todellakaan ole sama, kuunteleeko musiikkia äänitteeltä vai kokeeko sen siinä hetkessä. Live-musiikissa on jotain niin käsittämätöntä, maagista hehkua. Siis parhaimmillaan. Se koskettaa, hiljentää, naurattaa tai ihmetyttää. Soittajien tulkinta ja keskinäinen viestintä on todellista hetkessä olemista, joka herättelee kuulijan kuudetta aistia ja nostaa uusiin ulottuvuuksiin. Siis parhaimmillaan.

Musiikista ja musiikin vaikutuksesta hyvinvointiin on tehty paljon erilaisia tutkimuksia, tässä pieni laina yhdestä uusimmista:

Tutkimusten mukaan musiikki parantaa mukaan vastustuskykyä, sillä se nostaa mielialaa, vähentää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä.-Näiden tutkimusten mukaan jopa vakavaa syöpää sairastavat ja kasvaimista johtuvista leikkauksista toipuvat saivat hyvinvointia musiikista, kun sitä annettiin normaalin hoidon lisäksi.

Liisa Ukkola-Vuotin mukaan erityisen tehokasta hoitoa on elävä musiikki, sillä siihen liittyy vahvempi tunne- ja kommunikaatioside. 

       Musiikki ei paranna sairauksia, mutta voi täydentää muuta hoitoa tehokkaasti

Olen kaivannut tätä live-kokemusta. Viimeksi olimme Pori Jazzeilla juuri ennen kantasolusiirron eristystä, kun ulkoilmatapahtumaan sai lääkäriltä luvan kanssa mennä. Nyt ihan omin luvin menin. En kysynyt keneltäkään, riskillä menin. Vähän laskelmoin, ettei täällä pikku paikkakunnalla tällaista jatsia kovin iso porukka tule kuuntelemaan. Tämä kyseinen sali on vähän pienempi tila ja vaikka porukkaa olikin vain muutama kymmen, niin se tuntui suhteellisen täydeltä. Ja sitten tietysti siinä meidän edessämme istui yskivä, flunssainen nainen. Mies nauroi minulle kun siinä neuroottisesti yritin jotenkin suojautua flunssapöpöiltä, kertoi, että se on 8 metriä, minkä se virus/bakteeri yskäistessä leviää. Minä sanoin, ettei se minuun tartu. Ja mielessäni laskeskelin, että musiikin tuoma mielihyvä korottaa vastustuskykyä niin, että se tämän kestää. Tähän on hyvä uskoa...

Haluaisin käydä kuuntelemassa musiikkia paljon, paljon useammin. Nyt olisi aikaakin. Olen muutamaan kertaan miettinyt, että laittaisin facebookiin muusikkokavereille viestiä, että jos on tulossa konsertteja ja keikkoja, missä ei ole paljoa yleisöä, niin tulisin kuuntelemaan. Tai vaikka ihan harjoituksiinkin. Mutta missä on se sellainen muusikko, joka jo etukäteen tuumaa, että juu juu, tänne vaan, ei ole tälle keikalle kuulijoita tulossa?

Illalla saksofonin pehmeää soundia kuunnellessani ja musiikkiin upotessani vielä muistelin La La Landia ja mietin, olisiko minun elämäni voinut mennä jotenkin toisin. Ja jos, niin missä kohdassa. En kuitenkaan toivonut.