Hetken uskoin flunssan jo alkavan hellittää. Uskaltauduin lauantaina pitkästä aikaa kävelylle miehen kanssa. Kävimme läheisellä uimarannalla katsomassa sinne noussutta leikkipuistoa ja ihailemassa syysauringossa kylpevää maisemaa, mutta yllätykseksemme koko lahti olikin sakeanaan hanhia! Satoja kanadanhanhia lillui veden pinnalla, joku siinä vähän pörhisteli. Kävi mielessä pari kohtausta Hitchcockin Linnut -elokuvasta, mutta onneksi nämä vain lipuivat rauhallisina kauemmaksi meidän astellessa laiturille.
Mutta flunssan hellittäminen oli pelkkää huijausta! Seuraavana päivänä poskiontelot sykkivät taas, kurkku oli kipeämpänä, pientä lämpöä pukkasi ja mistä tätä räkää oikein riittää? Eilen tilanne oli vielä pahempi ja jouduin taipumaan antibioottikuuriin. Pentacarinat-inhalaatiota (keuhkokuumeen estolääke) piti taas siirtää, koska sitä ei voi kuumeessa ja kurkkukivussa antaa. Nyt on kaksi viikkoa jo tuota aikaa siirrelty, toivottavasti vaikutus vielä pitää, sillä ei huvittaisi keuhkokuumetta tähän perään enää potea.
Alunperin minun piti tämän viikon lopulla mennä Meilahteen osastolle 7B allosiirtoa varten. Nyt se tuskin olisi tämän flunssan takia onnistunutkaan. Tammikuulle ehdin toivottavasti vielä hyvin toipua tästä ja kohottaa (taas!) kuntoa. Ylös ja alas, ylös ja alas...yhtä sahaamista tämän kunnon kanssa!
Ärsyttää! Tämä jatkuva poteminen, röhiminen ja se, että en ole päässyt kunnolla liikkeelle. Ja kun olo on fyysisesti huono, on myös mieli matalalla ja aika synkkiä ajatuksia. Tunnen itseni sairaaksi ja se ahdistaa, kun koko syksyn on ollut niin hyvä ja terve olo. Ihmeellinen tuo ihmisen mieli. Olen yrittänyt tehdä mindfulness-harjoituksia, mutta koeta siinä keskittyä ja hengittää rauhallisesti, kun nenä on tukossa ja pää pöhnässä. Nuhalääke Duact taas on vienyt yöunet ja aiheuttaa rytmihäiriöitä sekä levottomuutta. Olen turhauman ruumiillistuma! (Antibiootti on tainnut jo alkaa purra, kun jaksan kiukutella. Eilen kuumeessa möllötin vain, kun en muuta voinut.)
Kun ulos ei oikein ole päässyt, niin olen koettanut tehdä olon mukavaksi täällä kotona. Lasten ja minun yhteisestä toiveesta meille pystytettiin joulukuusi jo nyt, yleensä vasta adventtina. Kuusi on mallia tekokuusi, oikea kuusi voisi kuljettaa mukanaan ei-toivottuja homeita ja itiöitä, vaikka ei se vissiin autologisen kantiksen jälkeen niin tarkkaa olekaan kuin sitten allosiirron jälkeen. Sitten ei saa mennä edes kylään talouteen, missä on luomukuusi. Vaan eipä taida enää kotiin pääsyni mahdollisena ajankohtana helmi-maaliskuussa kellään olla joulukuusta.
Haluaisin päästä ulos luontoon, metsään. Instagramin kuvavirrassa olevat hienot maisemat ja uskomattomat luontokuvat ovat laiha lohtu. Uusi retkikohde minulla on jo katsottuna, kunhan vaan kunto sallii ja Ilmatieteen laitos lupaa muuta kuin vetisintä vettä ja pimeitä päiviä.
Voisin linkittää koko tarinan omanani. Juuri samat fiilikset. Flunssa jyllää ja vie voimat. Silti on pitänyt hoitaa muutto. Puoli vuotta siirrosta ja taitaa olla jo neljäs flunssa.
VastaaPoistaPositiivisesti ajateltuna oli onni, että siirtosi lykkääntyi, koska se olisi voinut siirtyä flunssan taki.
Ohhoh, neljä flunssaa kuulostaa jo rankalta, missä välissä sitä ehtii toipua... :D Muutto flunssan päälle on kyllä suoraan painajaisesta! Toivottavasti pääsette nyt hyvin asettumaan ja saat rauhassa "pesiytyä" uuteen kotiin, ilman flunssaa tai jälkitauteja!
PoistaJoo, voi olla, että eivät huomenna olisi vielä Meikkuun huolineet, sen verran vielä kurkku turvoksissa ja kipeä ja antibioottikuurikin päällä. Aion kyllä visusti nyt pysytellä poissa flunssaisten tieltä, sen verran ikävä tauti tämä oli ja pitkään menee parannellessa!