Laittelin tänään aamupalaa ihan muina naisina, kun puhelin soi. Kantasolukoordinaattori täällä terve. Se sinulle joulukuulle suunniteltu allogeeninen siirto peruuntuukin nyt tällä erää kantasolujen luovuttajasta johtuvista syistä.
Ensireaktio oli helpottunut: jee, vähän enemmän aikaa ennen koitosta!
Toinen ajatus heti perään oli: mitäs nyt sitten?
Nyt lähdetään tutkimaan varaluovuttajaa ja rukataan aikataulut uusiksi. Kantasolukoordinaattori sanoi, että siirto saattaa onnistua kuitenkin jo tammikuulle, jolloin se olisi suositellun 6:n kuukauden sisällä autologisesta siirrosta.
Vähän on ollut hämmentynyt fiilis puhelun jälkeen. Nyt saan viettää joulun kotona, mikä on tietenkin aivan mahtavaa! Oltiin jo suunniteltu "etukäteisjoulu" läheisten kanssa tässä meillä marraskuun lopussa vietettäväksi, mutta nyt saadaankin se lasten toivoma ihan tavallinen joulu. Se tuntuu ihan kivalta, on jotenkin helpompi hengittää.
Mutta onko se varaluovuttaja yhtä hyvä? Ja mitä tälle ensisijaiselle luovuttajalle tapahtui? Tuliko toisiin ajatuksiin vai selvisikö testeissä jotakin hänen terveydentilastaan? Ajoituksen huomioon ottaen veikkaan jälkimmäistä. Toivottavasti ei mitään vakavaa kuitenkaan! (Asiat, jotka voivat estää kantasolujen luovuttamisen ovat mm. raskaus, diabetes, anemia, reuma, MS-tauti jne. Lähde: Kantasolurekisteri)
Kahden viikon päästä olisin jo ollut menossa osastolle, mutta näin ne tilanteet muuttuvat. Olin jo alkanut valmistautua sairaalajaksoon: led-kynttilöitä ja jouluvaloja on hankittuna, kirjapino valmiina odottamassa.
Hyvinä uutisina kuulin samaisessa puhelussa, että omassa terveydentilassa ei ole ilmennyt mitään häikkää (siis tämän olemassa olevan syövän lisäksi, ha-ha!) ja viime viikolla otetun luuydinnäytteenkin tulos oli aivan täydellinen!
Pientä flunssaa pukkaa, kurkku on kipeänä ja nenä valuu. Ehdinpähän toipua tästäkin taudista sitten kunnolla. Yritin eilen Liesjärven kansallispuistossa retkeilemällä karkottaa hivuttautuvaa tautia ja kiipesin Hyypiökalliolle ihailemaan maisemia. Ei tullut vastaan muita hyypiöitä. Ihana retki, mutta totesin jälleen, että marraskuu on kyllä ihan oma olotilansa ja sää oli niin marraskuuta että!
Olin kyllä jotenkin innostunut tuosta alkuperäisen siirron päivämäärästä 8.12, mikä on Sibeliuksen syntymäpäivä ja suomalaisen musiikin päivä. Aloitin jo tekemään soittolistaa tuon juhlavan hetken aikana kuunneltavasta musiikista. Siinä on tietenkin Sibeliusta, mutta myös Friggiä, Tsuumi Sound Systemiä, Ultra Brata, Kokko Quartettia, Five Corners Quintetia yms. ja ainoana ei-suomalaisena Arvo Pärtin Spiegel im Spiegel, koska se on vaan pakko kuulla siinä tilanteessa. Juhlavaa, mutta ei liian juhlavaa ja toiveikasta, valoisaa, minulle hyvän tuulen musiikkia, kuitenkin vähän myös käänteitä ja vaihteluita mitä onnistunut allosiirtokin vaatii. No, onpahan aikaa vielä hioa soittolista täydelliseksi! Ja uskokaa pois, hiominen on tarkkuutta vaativaa hommaa: se on just eikä melkein, että mikä biisi tulee minkäkin jälkeen!
Kommentit
Lähetä kommentti