Kävin eilen Porkkalanniemellä. Tavoitteena on ulkoilla ja ylipäätään olla pystyssä nyt niin paljon kuin jalat kestää. Sairaalassa ehtii sitten hajota neljän seinän sisälle ja tuijottaa telkkaria. Kesäinen 23 päivän eristys jäänee tulevassa hoitokaudessa kakkoseksi pituudessa, jotkut kohtalotoverit ovat viettäneet sairaalassa allosiirron jälkeen useita kuukausia, eli nyt on mentävä, tankattava ulkoilmaa ja voimaa luonnosta niin paljon kuin vaan ikinä jaksaa ja ehtii!
Vaeltelu on sopinut hienosti perheen aikatauluihin. Huolehdin ensin Tinttiksen lähdön kouluun ja vien Poikasen eskariin ja suuntaan siitä samalla päivän kohteeseen. Ja kun iltapäivällä palailen retkeltä, haen samalla Poikasen kotiin. Joskus tulee välähdyksittäin mieleen se hapuileva kävely silloin elokuussa, kun pääsin sairaalasta kotiin. Ensimmäisinä päivinä pelkkä kotona vessaan käveleminen teki tiukkaa ja ensimmäisen ulkona kävellyn kilometrin jälkeen piti nukkua päiväunet! On siitä lenkit vähän pidentyneet.
Välillä meinaa herätä jonkinmoinen syyllisyyttä muistuttava tunnetila siitä, että nautiskelen näin säädyttömästi metsistä ja luonnon voimapaikoissa kuljeskelusta, kun töissähän sitä pitäisi ihmisen olla. Sitten muistan, että tämä on ihan lääkärin määräämää toimintaa ja että tosiasiassa kukaan ei halua vaihtaa osia kanssani. Ja toivon mukaan tämän hoitoputken jälkeen työvuosia on vielä reilusti jäljellä, joten aika aikaansa kutakin.
Ensi viikko on varsinainen tutkimusviikko, en ehdi kovin pitkälle retkeilemään. Vietän ainakin maanantain ja keskiviikon kaikenlaisissa tutkimuksissa. On sydämen ultrausta ja luuydinnäytettä ja monta muutakin.
Olen nyt vähän rauhoittunut koko allosiirron suhteen. Tajusin, että jos näissä tutkimuksissa selviäisi jotakin sellaista, minkä takia sitä ei voitaisi minulle tehdä, tulisi varsinainen hätä käteen. Sitten olisivat keinot vähissä.
Menneellä viikolla oli vain kahdet tutkimukset: peruslabrat ja käynti Naistenklinikalla lisääntymistieteen yksikössä. Eli siis hormonikorvaushoidon aloittamisesta oli kyse eli yleensä allogeenisen kantasolusiirron jälkeen se aloitetaan automaattisesti parin viikon päästä ehkäisemään vaihdevuosioireissa.
Tutkimuksissa selvisi, että nämä rajut syöpähoidot ovat jo aiheuttaneet minulle vaihdevuodet, mutta enpä ole huomannut mitään oireita. Tai sitten ne tulivat ja menivät yhdessä kortisoniraivon kanssa keväällä... Tämä gynekologi oli sitä mieltä, ettei hormonihoitoa kannata aloittaa ellei mitään elämänlaatua haittaavia oireita ilmaannu. Olen samaa mieltä: mitä vähemmän lääkkeitä, sitä parempi! Allosiirron jälkeen nimittäin saa syödä tabuja pari kahvikupillista päivässä, näin kertoivat siellä verkostoviikonlopussa.
Eilen piti olla lääkärin soittoaika. Olin kirjoittanut ylös pitkän rivin kysymyksiä ja pidin puhelimen täysillä kulkiessani Porkkalanniemen kallioilla. Mutta ei se lääkäri sitten soittanutkaan.
Sellainen pieni vaiva on tullut tuon autologisen kantasolusiirron seurauksena, että lapsena kiusannut atooppinen ihottuma on puhjennut uudelleen. Mitenköhän ne siellä Meilahdessa sitten erottavat sen mahdollisesta ihon käänteishyljinnästä? Etteivät turhaan pumppaa kortisonia kasapäin, sellaistakin kuultiin viime viikonloppuna joskus tapahtuneen.
Poikanen on ollut flunssassa, taas. Toivottavasti ei tartu minuun, en haluaisi, että tuo loistava allosiirtopäivä siirtyisi. Taidan olla vähän epätoivoinen, kun ajattelen, että suomalaisen musiikin päivä ja Sibeliuksen syntymäpäivä on paras mahdollinen enne.
On tullut vähän sellaisiakin ajatuksia, että nopeasti nyt sitten, äkkiä pois tämä alta, kun se on edessä kuitenkin. Ei olisi niin paljon aikaa pelätä ja jännittää. Kiirehtiminen taitaa olla kuitenkin turhaa, koska todellisuudessa tämä ei ole mikään pikajuoksu vaan ultra-ekstra-maraton: käänteishyljintä voi ilmaantua vielä 4-6 kuukauden päästä itse siirrosta. Eli juuri, kun luulet että kaikki alkaa olla jo ok, niin naps!
Pelko on aina pahempaa kuin todellisuus.Luin tuon lauseen Kirkko ja kaupunki -lehdestä, perheensä menettäneen Patrik Hagmanin haastattelusta. Se on kuitenkin niin totta!
Kommentit
Lähetä kommentti