Onneksi en ole ainutlaatuinen!

Äiti, kuka se on, keltä sä saat niitä uusia soluja? Tunnetaanko me se?

Kantasolujen luovuttaja on ollut meillä viime aikoina paljon mielessä ja keskusteluissa. Kuka, millainen ihminen? Onko hänellä lapsia vai onko nuori ja vapaa? Miksi hän haluaa luovuttaa kantasoluja? Onkohan joku hänelle rakas ja läheinen sairastunut verisyöpään?

Kiitollisuuden tunne on ihan käsittämätön. Lähetän tälle kantasolujen luovuttajalle ja hänen läheisilleen päivittäin telepaattisesti lämpöisiä ajatuksia, toivotan kaikkea hyvää sinne, missä on ja elää.

Saan tietää luovuttajasta vain sukupuolen ja veriryhmän. Luin sattumalta Oma kanta -palvelusta, että luovuttajani on samaa sukupuolta oleva henkilö. Veriryhmää en tiedä, mutta se selviää ajallaan, sillä kantasolusiirron jälkeen veriryhmä saattaa muuttua luovuttajan veriryhmän mukaiseksi. Muutos tapahtuu yleensä noin 3 kuukauden päästä kantasolusiirrosta. Niin kauan vie aikaa näille uusille soluille alkaa toimia uudessa ympäristössään eli minun elimistössäni.

Muutama tuttu sanoi viime keväänä, että voisi luovuttaa kantasolujaan, jos saisi luovuttaa suoraan minulle. Kantasolurekisterin sivuilta luin, että tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä. Anonyymiys on kuitenkin tärkeää, ettei syntyisi mitään painostusta, kiitollisuudenvelkaa tai syyllisyyttä (jos esimerkiksi siirre ei toimisikaan ja saaja menehtyisi).

Oman autologisen kantasolusiirtoprosessin jälkeen tiedän jotakin siitä, mitä kantasolujen luovuttaja käy läpi. Mitään ihan hirveitä operaatioita hänelle ei tehdä, mutta hän joutuu kyllä jonkin verran kokemaan epämukavuutta ja esimerkiksi nuo kantasoluja verenkiertoon lisäävät pistokset, joita ennen kantasolujen keräystä pistetään, voivat aiheuttaa luustokipuja (vähän niin kuin olisi kuumetta). Töistä täytyy olla noin viikko sairaslomalla, sairasloma kyllä korvataan. Verikokeita otetaan ja tutkimuksia tehdään. Itse keräys kestää afereesilaitteessa n. 5 tuntia ja sen jälkeen olo palautuu nopeasti täysin normaaliksi. Mitään erityistä riskiä toimenpiteessä ei ole luovuttajalle. (Lähde: Kantasolurekisteri ).

Jonkunlainen kokemus ja ajatus tämän merkityksestä täytyy sellaisella ihmisellä olla, joka kantasolujen luovuttajaksi ryhtyy. On melko vaivatonta lahjoittaa vaatteita tarvitseville tai rahaa keräykseen ja sekin on arvokas tapa auttaa, mutta siinä ei välttämättä laita itseään samalla tavalla likoon kuin kantasolujen luovutusprosessissa. Verenluovutus ja kantasolujen luovutus ei maksa kenellekään mitään, eikä tarvitse olla rikas voidakseen auttaakseen ihmistä ja tämän lähipiiriä. Voi todella konkreettisesti pelastaa ihmisen hengen. Jonkun lapsen, veljen, äidin, sisaren, isän... Ja moni tässä välillä niin kyynisessä ja kovassa maailmassa haluaa niin tehdä! Se vetää aivan käsittämättömän nöyräksi.

Tässä kohtaa olen myös onnellinen siitä, että en olekaan niin kovin ainutlaatuinen. Jos nimittäin olisin, ei minulle välttämättä olisi löytynyt sopivaa luovuttajaa. Mutta minulle on olemassa tällainen kudostyyppikaksonen jossain!

Solutasolla kysymys on kahden kaupasta eli miten minun elimistöni ottaa vastaan nämä uudet solut ja miten luovuttajan kantasolut suhtautuvat vieraaseen ympäristöön (minun elimistööni). Että ei hirveätä vihamielisyyttä syntyisi. En voi tähän vaikuttaa itse millään tavalla, mutta silti mielikuvissani toivotan nuo uudet kantasolut lämpimästi tervetulleiksi uuteen kotiinsa. Ainakin se lievittää omaa pelkoani ja lisää toiveikkuuttani siirron onnistumisen suhteen.

Olo on vähän niin kuin olisin keskellä scifi-elokuvaa! Lääketiede pystyy aiempien aikojen mittapuulla melkoisiin ihmeisiin. Olen keskellä prosessia, jonka (onneksi!) vain harva kokee ja se on myös uskomatonta ja jännittävää! Ja maailmassa on lämpöä, rakkautta ja välittämistä.

Kaikki voi mennä hyvinkin. Ihmeellisiä asioita tapahtuu.

@Pixabay