Siirry pääsisältöön

Yhtä juhlaa


Vielä vähän aikaa sitten pelkäsin, etten näe, kun poikanen täyttää 7 tai aloittaa ensimmäisen luokan. Eilen oli tuo maaginen syntymäpäivä ja täällä ollaan yhä! Alan olla varovaisen toiveikas myös koulun alun suhteen.

Aikamoista juhlaa on tämä kulunut viikko ollut ja osa ensi viikostakin. On ollut lasten kavereiden synttäreitä ja eskarin ja koulun kevätjuhlia. Tänään olisi myös sukulaistytön lakkiaisjuhlat. Noihin väkeä pursuaviin juhliin en ole kuitenkaan päässyt vielä mukaan, mutta olen sentään osallistunut valmisteluihin! Hankkinut lahjoja, juhlavaatteita jne. Onhan sekin jotain. Huonon vastustuskyvyn takia pitää vielä 1-2 kuukautta vältellä väkijoukkoja eli tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että loikkaan tästä eristyneisyydestä lähes suoraan n. 1000 hengen työyhteisöön. Voi sitä pöpöjen määrää!

Ja kun pari päivää sitten viimeisen kerran hain poikasta eskarista, niin vähän liikutuin. On ollut hyvä, että hänellä oli siellä turvallinen ja hyvä olla kuluneen, lievästi sanottuna, haastavan vuoden aikana. Isoja asioita.

Eilen vietettiin ensimmäistä lomapäivää kahdestaan tämän tulevan koululaisen kanssa. Käytiin kaupoilla hakemassa lahjoja opettajille ja juhlakaluille ja hankittiin myös tarjottavaa huomiseen 7-vuotisjuhlaan. Sitten suunnattiin yhdessä Meilahteen, josta poimin nopeasti tarvitsemaani viruslääkettä seuraavalle kahdelle viikolle, minkä jälkeen haettiin noutoruokaa ja mentiin syömään merimaisemiin Seurasaareen.




Ravinnon vahvistamina kävimme myös kävelyllä ja synttärisankarin toiveesta tutustuimme rautakautiseen kylään Seurasaaren kupeessa. Ja joka paikkaan piti juosta, kiivetä ja hyppiä! Onneksi ei sentään minun...




Illalla juhlimme vielä pienellä porukalla grillailun merkeissä lääkäriltä aamupäivällä saamiani hyviä uutisia: sytomegalovirus on edelleen nollissa eikä myöskään verisyövästä näy minkäänlaista merkkiä!

Olen nyt syönyt varovaisesti tuoreita kasviksia, salaatteja, hapankaalia ja marjoja. Vatsa vähän murahtaa uudenlaisesta sulatustyöstä, mutta ei sentään ole mennyt mitenkään sekaisin. Yhtenä päivänä ostin jopa suurinta herkkuani eli pensasmustikoita. Pesin niitä yksitellen varmaan puolisen tuntia. Hyvä, etteivät kuoret irronneet! Kyllä maistui!



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anne4. kesäkuuta 2018 klo 22.35

    Onnellista kesälomaa teille, olette koko perhe sen todella ansainnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava aurinko5. kesäkuuta 2018 klo 12.33

      Kiitos Anne! On tämä kivaa ja aion nauttia joka hetkestä, jopa siitä, kun nuo kaksi nahistelevat tai valittavat, että on tylsää! :D Katsotaan onnistuuko tämä aikomus...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...
2 kommenttia
Lue lisää