Enemmän kuin tarpeeksi

Metsä, savun tuoksua,
lasten naurua, juoksua.
Ystävyyttä ja iloa syvää,
elämä on kaunista ja hyvää.

Sellainen on meidän perheen juhannus ollut!

Juhannusaatto alkoi juhannusvaelluksella. Ystäväperheen kanssa suunnattiin heti aamusta Kämmenlammen laavulle grillaamaan, matkalla kerättiin juuri ja juuri vienosti sinertäviä mustikoita alkupaloiksi. Lapset jaksoivat hienosti, perheiden pienimmät (ei kyllä enää kovin pienet) juoksivat jopa koko matkan kärkijoukoissa. Epävakainen sää ei häirinnyt, sillä onneksi onnistuimme välttämään kovimmat sadekuurot.

Meidän perheen näkökulmasta juhannusaatto oli kovin toimelias ja sisälsi enemmän ihmiskontakteja kuin melkein koko vuonna yhteensä!

Aamuisen vaelluksen jälkeen käytiin vielä isommalla porukalla läheisen koulun liikuntasalissa ottamassa aikuiset vastaan lapset salibandy-ottelu sekä koripalloa. Minä tosin katselin sivusta ja toimin kuvaajana. Oli vähän liikaa vauhtia noissa peleissä tämän hetkiselle kunnolleni.

Illalla meille tuli vielä sukua ja ystäviä kylään. Grillattiin ja istuttiin ison pöydän ääressä. Nauraa räkätettiin ihan hölmöille jutuille ja kuunneltiin perinteisesti Juhannusradiota. Varsinaiseksi juhannuksen hitiksi nousi Janne Hurmeen Suuttumaan. Sitä luukutettiin pitkin iltaa ja lapset tekivät sen kertosäkeestä oman versionsa: Nukkumaan et sä mua saa... 

Pöytä oli täynnä jos jonkinlaista herkkua, tuoksuja, värejä, makuja. Uskaltauduin jopa maistamaan puolikkaan, pastöroidun oluen! Hiivan ja käymisprosessin takia pastöroitu olut tai viini on pienessä määrin sallittua herkkua ja sain tuossa pari päivää sitten kuulla, että Koffin ja Kozelin oluet ovat pastöroituja! Pastöroidusta viinistä eivät kyllä Alkossa olleet kuulleetkaan, mutta puolikas olut riitti ihan hyvin minulle juhannusjuhlan skoolaukseen.

Muuten herkutteluani hillitsevät valitettavasti villiintyneet aftat. En ole aiemmin juuri niistä kärsinyt, mutta viime viikkoina niitä on alkanut ilmaantua ja ne ovat välillä todella kivuliaita. En tiedä onko syynä heikko vastustuskyky vai luovuttajalta saadut uudet solut - tiedättehän ne tarinat elinsiirron saaneista, jotka saavat uuden elimen mukana muistoja luovuttajan elämästä? Ehkä minä sain aftat...

En oikein usko noihin varsinaisten muistojen tai luonteenpiirteiden siirtymiseen kantasolun luovuttajalta eikä solumuistoja pitäisi luovutetuissa kantasoluissa vielä ollakaan, kun ne ovat täysin uusia, puhtaita soluja, tabula rasa. Olen tosin kuullut saman kokeneilta, että joitakin muutoksia on voinut tapahtua, esimerkiksi aiemmin vaivannut allergia on saattanut kadota, atooppinen ihottuma hävinnyt jne. Tai vastaavasti on saattanut ilmaantua täysin uusia reaktioitakin, vaikkapa pähkinäallergia.

Todennäköisin syy aftoihin on ehkä kuitenkin niissä lukuisissa makoisissa mansikoissa ja tomaateissa, joita olen viime päivinä popsinut. Hammastahna se ei ole, ainakin sen pitäisi jo olla sellaista valmiiksi limakalvoille hellävaraista (Sensodyne), mutta elleivät aftat nyt ruokavaliota viilaamalla häivy, vaihdan sen vieläkin hellempään eli Bioxtra- tahnaan.

Vanhan kokemuksen mukaan seuraavat tuotteet saattavat aiheuttaa aftoja ja täten suljen ne nyt suuresti harmitellen pois ruokavaliostani:

• tomaatti
• mansikka
• appelsiinimehu + sitrushedelmät
• minttu
• vahvat mausteet

Onhan tässä sekin vaihtoehto, että kyseessä onkin limakalvojen käänteishyljintä. En kyllä ole ihan varma miten se ilmenee ja suhtaudun siihen mahdollisuuteen muutenkin skeptisesti, sillä minulle on sanottu, että käänteishyljintä ei tule ja mene vaihtelevasti, vaan ilmaantuessaan se ei lähde kuin kortisonilla tai muulla tarvittavalla hoidolla. Ja nämä aftat tulevat ja menevät vähän miten sattuu. Syödyn mansikka- ja tomaattimäärän mukaisesti...

Ensi viikolla on joka tapauksessa pitkästä aikaa hematologin vastaanotto, 5kk kontrolli. Voin kysyä asiasta siellä. Alkuviikosta alkavat virtsankeräys sekä labrakokeet. Ja nyt kun niitä ei ole kuukauteen ollut, niin niihin on kertynyt huomattavasti enemmän painoarvoa. Aluksihan näitä testejä oli päivittäin (osastolla ollessa), sitten kahdesti viikossa, kerran viikossa ja nyt vain kerran kuussa. Olen jo alkanut jännittää tuloksia ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Toiveissa on tietenkin saada hyviä uutisia eli että merkkejä syövästä ei ole ilmaantunut, että veriarvoja alhaalla pitävä viruslääke voidaan lopettaa ja että veriarvot viruslääkkeestä huolimatta olisivat lähteneet nousuun, sillä mikäli valkosoluarvot edelleen pysyttelevät alhaalla, täytyy sairaslomaa vielä jatkaa enkä pääsekään aloittamaan töitä suunnitellusti syksyllä.

Oma olo on hyvä, henkisesti etenkin ja fyysisestikin paranee koko ajan. Tiedän, että se ei välttämättä korreloi millään tavalla tulevien uutisten kanssa, mutta olen ollut onnellinen ja elämässä on vihdoin sellaista vapautunutta iloa, mitä meidän perhe on kaivannut ja tarvinnut. Se on nyt enemmän kuin tarpeeksi!

Kaunista ja onnellista valon ja keskikesän juhlaa kaikille!