Siirry pääsisältöön

Nollatulos ja mitä siitä seuraa


Onpahan parempi olla,
kun virustulos on vihdoin nolla!
Kotona saa nyt viettää enemmän aikaa
ja ihastella kevätiltojen taikaa.

 Kahdesti ei enää tarvitse tippaan ajella,
vain kerta riittää aamulla.
Nyt irtoaa energiaa muuhun,
melkein voisin kiivetä puuhun!

 Arvaatkin jo varmaan,
että ensimmäiseksi mä metsään kirmaan!


Tänään sain iloisia uutisia! Hematologi soitti kesken päiväunien, että nyt se on vihdoin nolla! Sytomegalovirusarvo siis! Kävin vielä illalla viimeisen kerran iltatipassa, mutta huomisesta lähtien käyn vappuun asti vain kerran päivässä ja silloin tiputettava lääkkeen määrä on hieman suurempi, mutta kerta päivässä siis todellakin riittää! Loppu häämöttää!

Polyooma sen sijaan ei ole vielä kaikonnut. Helpotusta on tullut: en ramppaa enää niin usein vessassa, enkä ole tarvinnut vaippaa, mutta kipuja on kuitenkin. Tänään on huolettanut myös pissan määrä, koska pissaa siis pitäisi tulla ulos (näillä nesteytyksillä ja juomisilla) ja mikäli niin ei ole, voi ollakin joku vakavampi munuais-vaiva ja se tietää taas sairaalakeikkaa. Aina pitää olla jotakin häikkää, huolen määrä on ilmeisesti vakio...

Mutta nyt iloitaan! Tästä säästyy ihan hirveästi aikaa. Nyt voidaan käydä miehen kanssa pienillä iltakävelyillä kahdestaan tai ehdin päivän aikaan käydä itse lenkillä ja olla lasten kanssa ilman, että takaraivossa koko ajan nakuttaa, että kohta pitää lähteä. Ja nyt se energia todellakin säästyy mestälenkkeihin. Olen kaivannut niitä niin paljon, että en oikein tiedä miten paljon tässä olisin!




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown21. huhtikuuta 2018 klo 1.34

    Yes!!! Vihdoinki ! Onnittelut <3 . Nyt pääset nauttimaan ajasta perheen kesken <3. Iso hali sinne <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22. huhtikuuta 2018 klo 4.47

    Jihuu <3 . Oot yksi Suomen taitavimmista kirjoittajista ja se miten olet sopeutunut äitinä, vaimona ja omaisena sairauteesi, saa melkein väreet selkäpiihin. Oot jaksanut ihan hirmu paljon ja sellaisella positiivisella tatsilla mitä on pakko ihailla. Paljon paljon ihania vuosia eteenpäin matkallesi t. Seuraajasi blogissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava aurinko22. huhtikuuta 2018 klo 12.24

      Hei, kiitos paljon! Onpa ihanasti sanottu! Tää blogi on tullut mulle tärkeäksi kanavaksi ja on mukava kuulla, että joku tykkää lukea tätä. Tiukkaa on ollut ja tulee varmasti vielä olemaankin, mutta toisaalta helppoina aikoina ei oikein tiedä, miten ja mistä sitä voimaa tiukassa paikassa löytyy. Jostakin sitä vaan on tullut, siitä olen kiitollinen! Kaikkea hyvää Seuraajalleni blogissa :)

      Poista
  3. Anonyymi23. huhtikuuta 2018 klo 13.12

    Jee!! Ihanaa, kevät se koittaa sinullekin ...pääset pikku hiljaa luontoon, metsään kävelemään :) On tätä sinun "matkaa" uskomatonta seurata ja olen niin iloinen että nyt alkaa tilanne kääntymään parempaan! Voimahalit ja ihanaa huhtikuun viimeistä viikkoa sinulle ja perheellesi <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...
2 kommenttia
Lue lisää