On tuntunut oudolta viimeiset pari päivää, aina iltaisin sellainen olo, että pitäisi olla jossakin tai lähteä johonkin, kunnes muistan, että nytpä ei todellakaan tarvitse! Saan olla ihan vaan kotona!
Kunnonkohotusohjelma alkoi saman tien. Olen nyt käynyt joka ilta (eli näinä kahtena vapaailtana) pienen sauvakävelylenkin. Toistaiseksi se on todellakin pieni, 1.3km, mutta ihan riittävä tähän alkuun - maasta se pienikin ponnistaa. Ensimmäisen viikon ohjelmaksi riittää tämä matka pikkumetsässä tässä läheisen rannan pururadalla. On siinä profiilissa kuitenkin kivasti muutosta, ei ole ihan peltoaluetta. Tänään päästiin miehen kanssa kahdestaan pyörähtämään se, mikä oli ihan luksusta!
Kunto-ohjelmaan kuuluu lisäksi kotona joitakin kevyitä joogaliikkeitä, mutta vain kevyitä, sillä CV-katetrin takia en voi tehdä mitään sellaista, missä käsille tai yläkropalle tulisi liikaa painetta.
Jos sitten tuntuu hyvältä, niin seuraavalla viikolla siirryn noin 3,5km lenkkiin läheiselle Tornimäelle ja sitten siellä vähitellen 4,5 kilometriin. Ja sitten vähitellen 5km ja ylörpäin ja kivoimmille metsälenkeille, Luukkiin, Rajamäelle ja vähitellen vielä pidemmille ja kivoimmille alueille, kuten keväiselle Samo-Komion alueelle, Nuuksioon, Liesjärvelle ja Torronsuolle. Siinä nyt suunnitelmia ja tavoitetta alkuun!
Toistaiseksi nukun todella paljon ja pitkin päivää. Nukun yötkin todella hyvin (mitä nyt hyppään pissalla, mutta nukahdan sitten uudestaan), saatan nukkua taksimatkan sairaalaan tai sairaalassa tiputuksen aikana ja kotiin tultua vielä yhdet päiväunet. Nukkuminen voi johtua monestakin asiasta. Ihan siitäkin, että olen toipilas ja että minulla on virus, tai se voi johtua viruslääke Foscavirista, jonka kerta-annos määrää nyt lisättiin. Tai se voi johtua pahoinvointilääkkeestä, jota joudun ottamaan Foscavirin ja polyooman takia ottamieni kipulääkkeiden takia. Monta kolmiolääkttä siis. Ei ihme että väsyttää. Haluaisin kyllä näistä kaikista eroon! Ehkä sitten, kun Foscavir vihdoin parin viikon päästä lopetetaan kokonaan?
On ollut ihana päästä metsään! Tunnustan, että sellaisen lintsauksen joudun siinä tekemään, että ajan sinne metsän laidalle autolla. Ensinnäkin, en jaksaisi kävellä koko matkaa ja toiseksi nyt on kaikista pahoin katupölyaika ja katupöly on meille allogeenisen siirron saaneille yksi vältettävä asia vaarallisten asioiden listalla lisää.
Katupöly aiheuttaa ärsytysoireita, kuten silmien kutinaa ja kirvelyä sekä nuhaa ja yskää. Katupölyn vaikutuksille herkkiä väestöryhmiä ovat astmaa sairastavat, pienet lapset, keuhkoahtaumaa, sepelvaltimotautia ja sydämen vajaatoimintaa sairastavat. Heille katupöly voi aiheuttaa keuhkojen toiminnan heikentymistä, astmaoireita tai astman pahenemisvaiheiden lisääntymistä. Pitkäaikainen altistuminen voi pahentaa kroonisia sairauksia ja ääritapauksessa lyhentää elinikää. (Katupöly)
Eeva-lehdessä (huhtikuu 2018) oli juttu aiheesta nimellä Varaudu katupölyyn:
Pahinta katupölyssä ovat näkymättömät pienhiukkaset, jotka pääsevät keuhkorakkuloihin saakka. Ne voivat säilyä elimistössä kuukausia ja kulkeutua verenkierron mukana kaikkialle elimistöön. Pienhiukkasilta voi suojautua vain P2-luokan suodattimilla varustetuilla hengityssuojaimilla. Pelkät kangassuojat eivät haitallisinta hiukkaspölyä estä.
(Asiantuntijana allergianeuvoja Tiina Tarvainen Keski-Suomen Allergia- ja Astmayhdistyksestä)
Välttelen siis tienvarsia ja pysyttelen muuten sisätiloissa nyt, kun katuja pestään ja pöly oikein lentää ilmassa, mutta metsään on pakko päästä. Olen varmistanut hematologilta, että metsä on turvallinen paikka, vaikka toki sielläkin kaikenlaista ilmassa kulkee, mutta se on mikrobistoltaan ihmiselle jotenkin terveellisempää kuin monesta eri aineesta koostuva katupöly. Kunhan nyt en metsässä multaa tongi, niin kaikki hyvin, vastustuskyky vain lisääntyy!
Eilen löysin pikkumetsästä oikean Ronja Ryövärintyttären uusmaalaisen majan vastineen:
Kuuletko jo keväthuudon?
Kommentit
Lähetä kommentti