Ehdottomasti hyvä uutinen

@Pixabay

Elän vissiin niin konkreettisesti hetkessä, oli se sitten hyvä tai huono, että tässä kaiken kivun, pissimisen ja tiputuksissa ramppaamisen keskellä on päässyt unohtumaan tärkein, eli ne hyvät uutiset:

19.3. otetussa veren kimerisminäytteessä täydellinen luovuttajaperäinen kimerismi.

                               - ote Omakanta -palvelusta -

Tällaisen uutisen löysin tänään Omakanta -palvelusta ja suomeksi tämä siis tarkoittaa, että omat vanhat soluni ovat kadonneet systeemistäni ja tilalle ovat tulleet ja levinneet kantasoluja luovuttaneen, tuntemattoman naispuolisen luovuttajan solut! Tämä on juuri se mihin pyrittiin. Uudet solut elävät minussa, niistä on tullut osa minua. Nämä uudet soluni voivat pystyä siihen, mihin omat soluni eivät pystyneet: syöpäsolujen mahdollisesti ilmaantuessa uudestaan, ne kykenevät tunnistamaan nämä ei-kutsutut mutantit ja tuhoamaan ne!

Hematologi soitti myöhemmin päivällä lisää hyviä uutisia: sytomegalo-virusarvot ovat laskeneet, ne ovat nyt 1000, kun viimeksi olivat vielä yli 3000! Nyt peukut pystyyn, että olisivat ensi viikon testeissä jo nollilla! Muutenkin veriarvot olivat hyvät. Viimeksi jostakin syystä koholla olleet munuaisarvot ovat normalisoituneet, samoin verenpaineet eli vieläkään ei tarvita verenpainelääkitystä.

Polyooma-pahalainen jatkaa edelleen, mutta ehkä himpun heikentyneenä. Olen pystynyt jopa puolisen tuntia keskittymään johonkin muuhun tekemiseen, kun vessassa ramppaamiseen. Puoli tuntia on huomattava parannus 5 tai 10 minuuttiin! Öisinkin olen ehkä saanut nukuttua pari tunnin yhtenäistä pätkää eli esitän varovaisen ajatuksen, että ehkä tämäkin kohta helpottaa...

Toissapäivänä loppui kanyylien tikkaaminen jo lilaa tilkkutäkkiä muistuttavaan ihooni, sillä minulle asetettiin cv-katetri kaulalle. Sellainen samanlainen, mikä minulla oli kesällä autologisen kantasolusiirron yhteydessä. Siitä menevät nyt sitten kaikki lääkkeet, ei tarvitse etsiä enää suonta ja kädet ovat vapaat. Helpotus siinä mielessä, mutta harmitus siksi, että tämä nyt vaan kestää niin kauan ja kun lapsi pelkää sitä. Taas lisää uutta totuteltavaa. Kesällähän lapset eivät katetria nähneet, paitsi videopuheluissa korkeintaan, kun olin eristyksissä ja se otettiin pois ennen kuin tulin kotiin, ja nyt tammikuussa katetri oli solisluun alla ja otettiin myöskin pois ennen kotiin pääsyä.

Kun kivut ovat kurissa, on saanut nukuttua hyvät päiväunet ja kuullut useampiakin hyviä uutisia, on mieli heti toiveikkaampi. This too shall pass! Ja pääsen pian keväiseen tuoksuvaan metsään!

Siirrosta tulee huomenna 11 viikkoa.