Oksennuspäivä ja sytomegaloviruksen paluu

Viikottaiseen ohjelmaani näyttää ilmaantuneen vakiosti (ja vasten tahtoani) yksi pakollinen oksennuspäivä. Se alkaa päänsäryllä, jota yritän lääkitä, mutta jokin menee pieleen ja sitten oksennan lähes sen koko päivän. Näin kävi jälleen eilen. 

Olen jo oppinut, että  a) en voi ottaa kipulääkettä tyhjään vatsaan, b) en voi ottaa kipulääkettä ottamatta pahoinvointilääkettä ensin, ja c) ei kannata mennä heti kipulääkkeen ottamisen jälkeen makuulle. Näin yritin toimia klo 5 aamuyöstä toissa yönä kärsittyäni ja valvottuani omasta mielestäni kallonpohja-tyyppisestä päänsärystä, josta jo itsessään tuli huono olo. Jostakin syystä kuitenkin aamulla alkoi oksentaminen.

@Pixabay

Ei auta, tiputukseen oli pakko lähteä. Onnistuin olemaan oksentamatta kela-taksiin. Sairaalassakin kaikki meni ok, kunnes otin hoitajan ohjeistuksen mukaan uuden kipulääkkeen. Nukuin pari tuntia ja kun nousin lähteäkseni kotiin, alkoi tolkuton oksentaminen taas. Siitä tokenin joten kuten kotiin, jälleen hienosti oksentamatta taksiin, mutta kotiovella annoin taas ylen.

Koko päivä meni sitten nukkuessa ja päänsäryssä, vielä tänäänkin on ollut heikko ja tärisevä olo.

Inhoan näitä kovia kipulääkkeitä, kaikkia Oxy-alkuisia! Niitä samoja, mitä se Nurse Jackie -sarjan Nurse Jackie nappailee ja on mukamas toimintakykyinen kuitenkin. Minä nukun niiden ja tietysti pahoinvointilääkkeen seurauksena tai olen muuten vaan pöhnässä koko päivän. Toki tuo sytomegaloviruslääke Foscavirkin aiheuttaa pahoinvointia ja voi aiheuttaa myös päänsärkyä ja väsymystä. Ja itse nämä viruksetkin tietysti, totesi hematologi tänään. Silti, odotan sitä päivää, että pääsen näistä napeista eroon! Ja ensin tietysti viruksista, joiden takia niitä syön!

Tänään oli ensimmäinen lääkärin vastaanotto ei-ummikko osastolla, toisin sanoen yli 3kk siirrosta olen nyt pitkäaikaisseurannassa ja vastaanotto on kerran kuussa. Ikävänä uutisena kuulin, että sytomegalovirus on jälleen nostanut päätään, luku on nyt yli 400. Ensi alkuun vähennettiin immunosupressantteja eli kortisonia (jee!) ja pudotettiin Sandimmun-annosta. Ja torstaina uudet verikokeet. Jos ei tepsi, niin sitten joudun taas 2 kertaa päivässä tiputukseen eli ramppauskierteeseen.

Mies kovasti koitti saada jotakin positiivista ennustetta tapaukselleni, kun kaikki on tähän asti itse syövän kannalta mennyt hyvin, mutta hematologi oli kovin varovainen ja sanoi, että tässä ollaan vielä niin varhaisessa vaiheessa, että mitään varsinaisia johtopäätöksiä ei voida vielä vetää. Yhden vuoden kohdalla vasta voi sanoa jotakin. Työkyvyn arviointi tapahtuu 2kk ennen sairasloman loppua ja tällä hetkellä siis en hematologin arvion mukaan ole työkykyinen, no, olen ihan samaa mieltä. Mutta se arvio on sitten jo noin kuukauden kuluttua eli kuinka paljon asiat ehtivät siihen mennessä muuttua?

Ruokarajoituksia ei vielä höllennetä, vasta noin kuukauden kuluttua. En myöskään saa edelleenkään syödä ravintolassa ja julkiset paikat on vielä kiellettyjen listalla. Äitienpäivälounasta ajatellen tuota kyseltiin, mutta jää siis tämäkin juhla jälleen kotikokkailuksi. Ellei osu tuo sen viikkoinen oksennuspäivä sitten juuri siihen kohtaan...