Pissa-polyooma

@Pixabay

Juttelen taksikuskille mukamas ihan normaalisti. Jotain säästä tai päivitellään maailman tapahtumia. Samalla yritän pissata vaippaan niin, että kuski ei huomaa. Se on yllättävän vaikeaa, mutta hätä on pakottava enkä selviä edes lyhyestä matkasta muuten.

Tällaista se on ollut nyt viimeiset kaksi viikkoa polyooman kanssa. Kun pissahätä iskee, se iskee heti ja välillä on vaikea, suorastaan mahdoton ehtiä vessaan. Olen siis tutustunut Tena-tuoteperheeseen  ja todennut housuvaipat melkoisen luotettaviksi ja miellyttäviksi käyttää. (Ei ole maksettu mainos, huom!) Ainakin Kela-taksimatkat sairaalalle pärjää hyvin.

Mutta se itse vaippaan pissaaminen on sekä fyysisesti että psyykkisesti vaikeaa. Kun siitä on kerran vauvana oppinut pois, niin jotenkin se sotii niin aikuisen, itsellisen ihmisen luontoa vastaan. Varsinkin aluksi se tuntui minusta hirveän nöyryyttävältä. Itkin ja pissasin. Tätäkö mun elämä nyt on? Itkin, kun jouduin kerran pyytämään sairaanhoitajalta vaippaa, kun olin unohtanut ottaa kotoa mukaan vaipan paluumatkalle. Itsesäälin vallassa musiikillinen muistini pyörittää minulle jatkuvalla toistolla Maija Vilkkunaan Mun elämä: Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä...

Polyooma on kuin olisi virtsatulehdus, tuntuu ja oireilee kaikinpuolin samalla tavalla, mutta siihen ei ole antibioottia joka auttaisi. Odotellaan vaan, että se menisi itsekseen ohi. Kipuihin syön kipulääkkeitä, koska krampit ovat välillä todella kivuliaita. Jatkuva pissaamisen tarve on stressaavaa. Samalla pitää juoda paljon nesteitä, koska se on ainoa, mikä lievittää oireita ja estää pahenemista. Käytän vaippoja sairaalamatkoilla, koska jo puoli tuntia on liikaa. Joskus kymmenen minuuttiakin on liikaa. Joskus jopa viisi. Ja joskus saan nukuttua kokonaisen tunnin käymättä vessassa! Joskus taas tekisi mieli jäädä suosiolla siihen pytylle nukkumaan.

Yhtenä päivänä päätin, että tässä ei ole mitään hävettävää. Mulla on nyt tällainen ikävä virus, mutta se sentään paranee vielä. On ihmisiä, joilla voi jonkin vamman, vaikka synnytyksen seurauksena saadun vaurion, tai muun sairauden takia olla samanlainen tilanne tai vielä rajumpi, koska kärsivät vaivasta ehkä koko elämänsä.

Yritin etsiä netistä kirjoituksia aiheesta, mutta aika vähän mitään löytyi. Lähinnä Vauva-palstalta jotakin provokatiivista tai mainoksia. Yhden mielenkiintoisen artikkelin löysin näistä muista virtsankarkailuun liittyvistä syistä ja apukeinoista:


"Moni häpeää sitä, että ei ole harjoittanut lihaksia, mutta vain noin 15 prosenttia virtsanpidätyskyvyn ongelmista liittyy lantionpohjan lihaksiin. Virtsankarkailu voi olla esimerkiksi synnytyksessä tapahtuneen vaurion seuraus tai masennuslääkkeiden sivuoire. Julkisella puolella virtsankarkailun hoito kuuluu perusterveydenhuoltoon, yksityisellä puolella gynekologi on hyvä valinta. 

Pakkovirtsankarkailussa virtsa karkaa äkillisen virtsaamispakon aikana tai heti sen jälkeen. Ongelma on rakkolihaksen liian herkkä supistelu, joka usein tapahtuu pienenkin virtsamäärän takia. Siksi vaivasta käytetään nimitystä yliaktiivinen rakko.  Vaiva voi johtua muun muassa keskushermoston sairaudesta, vammasta tai diabeteksesta." 
(Kauneus ja terveys - Loppu lirahtelulle eli hae apua virtsankarkailulle)


Pissavaivat ovat yllättävän yleisiä, mutta niistä puhutaan todella harvoin. Varmaankin juuri häpeän takia.

Polyoomasta ei löydy suomeksi kirjoitettuna juuri mitään muuta kuin Duodecim-lehden artikkeli Polyoomavirukset sairauksien aiheuttajina:

"Allogeenisen kantasolusiirron jälkeen BKV aiheuttaa hemorragista kystiittia melko usein, jopa 5 - 15 %:lla potilaista (18). Hemorraginen kystiitti ilmenee dysuriana ja makroskooppisena hematuriana, ja se kehittyy tyypillisesti alkuvaiheessa siirron jälkeen. Hemorragiseen kystiittiin johtaneita BKV-infektioita on esiintynyt ryppäinä suomalaisilla lapsipotilailla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen (19). Näitä potilaita on hoidettu sidofoviirilla suonensisäisesti ja rakkohuuhteluilla. Tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on kuitenkin immunologinen elpyminen siirron jälkeen."


Tuota "immunologista elpymistä" siis kovasti odotellen...  Eli ainoa apu on se, että oman kropan puolustuskyky nousee sille tasolle, että se jaksaa "hoidella" mokoman pissa-viruksen.

Muutama viikko sitten pääsin miehen kyydissä sairaalalle, olin menossa luuydinnäytteeseen. Sattui satamaan lunta ja liikenne oli totaalisessa kaaoksessa. Meiltä kesti sinä aamuna noin puolen tunnin matkaan 2 tuntia. Ja minulla tämä polyooma. Se oli ensimmäinen kerta, kun kaivoin vaipan esiin ja vaihdoin siinä etupenkillä jalkaan. Itkin. Vitutti. Mies oli vähän hämmentynyt, mutta yllättävän rauhallinen ja otti asian ihan käytännöllisenä, koitti lohduttaa. 

"Jonakin päivänä me vielä nauretaan tälle..."