Siirry pääsisältöön

Tuloksia

Sain viime viikolla otetun luuydinnäytteen tulokset. Eivät ehtineet postissa, kun löysin ne jo sattumalta Oma kanta -palvelusta. Siellä sanottiin, että ei näkynyt enää syöpää! Ei syöpää! Jee, jee, jee! Kyllä nyt kuulkaa laulattaa!

Tähänastiset hoidot ovat siis tuottaneet tulosta ja toimineet toivotulla tavalla. Alkutilanne oli karu: 80-90% luuytimestä oli syöpäsoluja, mutta nyt siellä vallitsee normaali tasapaino. Tuntuu aika ihmeelliseltä!

Vaikka olihan niitä hoitoja: 5 kierrosta sytostaatteja, pistoksia ja kortisonia, ja siihen perään autologinen kantasolusiirto. Vähemmästäkin luulisi taudin tuupertuvan! Itse olin välillä kieltämättä aika poikki.

Se, että tautia ei ole tällä hetkellä ei tietenkään takaa tulevaisuuden kannalta mitään niin kuin jokainen syöpää sairastanut tai sairastamista läheltä seurannut tietää. Tilanne voi muutaman kuukauden päästä olla taas ihan toinen. Tämä on kuitenkin paras mahdollinen lähtökohta jatkoa ja esimerkiksi allogeenista kantasolusiirtoa ajatellen: mitä vähäisempi syöpäsolujen määrä, sitä paremmin luovuttajan solut voivat "hoidella" ne. Ideahan allogeenisessa siirrossa on se, että kun oma immuunijärjestelmäni ei syystä tai toisesta muuntuneita soluja alkuunsa tunnistanut tunkeilijoiksi eikä siten tuhonnut niitä ja ne pääsivät ryöpsähtämään syöväksi asti, niin luovuttajalta saatu kantasolusiirto vaihtaa minulle uuden immuunijärjestelmän ja ne solut pystyvät ehkä tunnistamaan mutatoituneet solut sitten, kun ne yrittävät taas nostaa päätään. Ja tuhoavat ne sitten alkuunsa eli seurauksena on paraneminen, noin niin kuin optimaalitilanteessa.

No, nyt ei murehdita vielä tulevaa, vaan nautitaan hyvistä uutisista ja tästä hetkestä! Täällä on hyvin onnellinen nainen, jonka vierellä on onnellinen mies! Parhaat mahdolliset uutiset tähän aurinkoiseen päivään ja alkavaan viikonloppuun!



@Pixabay

Kommentit

  1. Hurjasti onnea hyvästä tuloksesta sinulle ja perheellesi. Iso halirutistus täältä <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Oudolta tuntuu. Huomaan, että en osaa ihan täysin nauttia tästä, kun ajattelen tulevia koitoksia... Hölmöä! Voimahalauksia täältä sinne, paljon! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...