Patikoin eilen Liesjärven Kansallispuistossa ennätyslukemat, siis kantasolusiirron jälkeisen ajanlaskun ennätyslukemat: 12 kilometriä taittui kivikautisen ihmisen jalanjäljissä samoillessa ja upeaa luontoa ihastellessa. Sammalten keskellä ja vetten välissä on helppo hengittää!
 |
| Liesjärven Kansallispuisto |
Näiden pienten tavoitteiden saavuttaminen ja kunnon kohoaminen tuntuu hyvältä. Luottamus omaan kroppaan on ollut kovalla koetuksella, kun tämä keho minut niin katalasti petti, eikä torpännyt syöpäsoluja alkuunsa vaan antoi syöpyä salakavalasti luustoon asti.
Vähitellen olen tässä löytänyt peruskuntoa ja kokeillut varovasti rajojani. Hyvänä apuna on ollut jooga. Noin puoli vuotta sitten aloittelin kotijoogaa ja olihan se kömpelöä. Haasteena olivat syövän aiheuttamat luustokivut, jotka onneksi hoituivat sädehoidolla ja muidenkin syöpähoitojen alettua purra (kirjoitin noista alkuvaiheista postauksessa Kivut ja jooga sekä Sädetystä). Tänään tein saman ohjelman kuin silloin alkuaikana ja oli todella hauskaa huomata, miten paljon vaivattomammalta se nyt tuntui. Taivuin asentoihin, joita en aluksi todellakaan pystynyt!
Toinen juttu on ollut tämä patikointi. Olen syynännyt Etelä-Suomen kansallispuistoja ja vaellusreittejä. Nyt, kun alan olla edes jonkinlaisessa kävelykunnossa, ajattelin joka viikko suunnata tuttujen perusreittien lisäksi uusiin maisemiin. Uusien paikkojen ja reittien löytäminen tuntuu mahtavalta! Mies on jo ihan hermona, kun hingun milloin mihinkin ja esittelen joka päivä Luontoon.fi -sivustolta yhtä sun toistakin kohdetta. Voitte arvata, että syyslomalle on jo muutamakin ehdotus...
 |
| Matkunlammi Rajamäellä |
Edellisenä iltana ennen retkelle lähtöä olen ihan täpinöissäni. Katselen karttaa ja suunnittelen reittiä. Uudet polut ja maisemat innostavat. Mihin jätän auton? Mitä otan evääksi? Muista kuiva pusero mukaan, vessapaperia, käsidesi ja kännykän vara-akku. Mitä uusia elämyksiä koen?
Liesjärvellä kohtasin pöllön! Siinä se istui puussa, suuri selkä minuun päin. Ja kun se käänsi päänsä, ensin vasemman "olan" yli, sitten oikean, ja katsoi suurilla silmillään suoraan minuun. Ihmeellinen hetki. Siinä me tuijotimme toisiamme, Viirupöllö ja minä. Kunnes se nousi siivilleen ja lähti liitoon! Siipien väli oli ainakin ainakin metrin. Se oli huikaiseva hetki!
 |
| Viirupöllö Liesjärvellä |
Saat olla iloinen, kun olet näin hyvässä liikuntakunnossa, sanoi lääkäri kantiksen jälkeisellä kontrollikäynnillä, kun kerroin kävelleeni jo 5 kilometrin lenkin. Tarkoittaen lausahduksen varmaankin positiiviseksi ja kannustavaksi kommentiksi. Että kun monille tämä aiheuttaa vammauttavia muutoksia luustoon ja vaikeuttaa liikkumista pysyvästi.
Lausahdus ei vaan tuntunut kovin positiiviselta, lähinnä uhkaavalta. Että kyllä se vielä siitä huononee. Teki mieleni protestoida, että hei, mä olen vasta 45v, mun kuuluukin pystyä liikkumaan! Mun ikäiset juoksevat maratoneja, harrastavat fitnessiä, swimrunia ja haastavat itseään vielä vaikka mihin. Mutta en protestoinut siinä. Mielessäni purnasin ja lähinnä sille oikealle kohteelle eli syövälle.
Minulla on nyt nämä omat haasteet ja tavoitteet. Lääkärit huolehtivat hoidosta ja lääkityksestä, siitä että syöpä saadaan niillä kuriin. Mun homma on päästä niin hyvään kuntoon kuin mahdollista ja pysytellä terveenä. Mennään ehkä eri sarjassa perusterveiden samanikäisten kanssa, mutta itsensä voittaminen on aina mahdollista!
Ihanat maisemat ja kuinka hurmaava pöllö episodi :). Kyllä luonnosta saa hyvää voimaa. Meillä lähtee muutaman sadan metrin päästä kotoa metsään lenkkipolut. Siellä kelpaa koirien kanssa käydä lenkillä.
VastaaPoistaViime syksynä käytiin miehen kanssa Lapissa muutaman päivän lomalla. Voi niitä maisemia ja luontoa. Jospa ensi syksynä uudestaan sinne päästäisiin.
Hyvässä kunnossa kyllä olet. Ollaankin melkein saman ikäisiä: minä 46v. Hyvässä kunnossa ollaan kaikesta huolimatta, tunnen monta tervettä meidän ikästä jotka eivät pärjää fyysisessä kunnossa meille.
Reipasta mieltä ja mukavia vaelluksia :)
Kyllä, metsästä on tullut tärkeä voimapaikka. Ja kerrankin on aikaa samoilla! Missä päin Lapissa olitte? Yritän houkutella mun miestä lähtemään oikeaan pohjoiseen, mutta vie aikaa. :D
PoistaKyllä tässä saa olla iloinen monesta asiasta, kaikesta huolimatta! Voisi olla huonomminkin...
Mies oli jo monta vuotta haaveillu reissusta: 3 päivän reissu, eli ajetaan Lappiin ja siellä pyöritään autolla ja sitten takasin kotiin. Oltiin Ylläksellä, Rukalla, Pyhällä, Luostolla ja Pallaksella jne. Siis mitä näitä laskettelukeskuksia sitten on. Yövyttiin yks yö Ylläksellä ja Kuusamossa toinen. Ajeltiin ympäriinsä ja pysähdyttiin vähän väliä haukkamaan happea sekä ihailemaan maisemia ja kävelemään.
PoistaOnnistunut reissu oli vaikka suurin osa menikin autossa istuessa. Niin upeat maisemat kyllä oli ja paljon olis vaellusreittejä siellä. Semmonen vaellusmatka olis kyllä kiva toteuttaa seuraavaksi, kun vähän iski Lappi-kuume. En itse tykkää laskettelusta mutta ruskareissu olis enemmän mun makuun.
Joo, monesta asiasta saa olla iloinen ja onnellinen. Tuntuu ettei ystävätkään oikein ymmärrä, että miten voin olla tällä hetkellä näin onnellinen ja iloinen vaikka elämään onkin tullut vakava sairaus. Niillä tuntuu olevan paljon surkeampaa vaikka onkin elämä ihan kunnossa ;).