Joku virus on nyt villiintynyt minussa. Kävin tänään ihotautilääkärillä ja tämä oli diagnoosi kokovartaloihottumastani, joka kihisee kaikkialla muualla, paitsi kämmenissä ja jalkapohjissa. Sellaista pientä ryynimäistä, rokkomaista ja ärsyttävää näpyn näppyä.
Tämä ei kai suoranaisesti liity kantasolusiirtoon eikä ole tyypillinen seuraus siitä. Rajujen hoitojen, vahvojen lääkkeiden jälkeen ja vastustuskyvyn ollessa alhaalla ei ole kuitenkaan ihme, jos kroppa on hieman sekaisin ja tulkitsee tavallisenkin viruksen vähän erikoisella tavalla.
Lääkkeeksi sain paria erilaista voidetta. Vaikutusten pitäisi näkyä selkeästi muutamassa päivässä, mutta jos ei, niin sitten on otettava kortisonikuuri. Arvaatte varmaan, että en halua tuota kirottua kortisonia, enkä sen mukanaan tuomaa unettomuutta, kiukkuisuutta ja turpoamista! Joten rasvaan rasvaan, voitelen voitelen.
Onneksi ei ole nostanut kuumetta kuitenkaan. Niveliä on kolottanut ja olen ollut älyttömän väsynyt, väsyneempi kuin yleensä. Viime viikolla tapasin ystäviä harva se päivä ja kävin lenkeillä, mutta nyt on muutama päivä mennyt ihan sohvalla möllöttäessä ja joka päivä on tullut nukuttua parin tunnin päiväunet. Hyvä, kun olen jaksanut kaapista hakea ruokaa, mitään gourmetia ei todellakaan ole tullut laitettua. Lapsia olen kuskaillut harrastuksiin, kun mies on koko viikon työreissussa, niin en ihan ole kasvanut kiinni sohvakankaaseen.
Ja ettei liian helpoksi kävisi tämä, niin asuinalueemme vesijohtovedessä on havaittu kolibakteeria. Nyt sitten keitetään vettä juotavaksi tai juodaan pullovettä. Ja ollaan muutenkin tarkkana mm. hampaiden pesussa. Ripuliepidemia tästä vielä puuttuisikin, siis lapsilla. Minulla nyt on ollut vatsa kantiksen jälkeen muutenkin sekaisin, tosin nyt kun pari päivää on juotu pullovettä, on se vähän rauhoittunut. Mitenköhän kauan täällä itse asiassa onkaan ollut vesijohtovedessä tuota saastumista? Kakkavettä, sanovat lapset.
Koko tänä aikana eli itse asiassa tänä vuonna en ole juurikaan nähnyt unia. Viime yönä näin unta, että olin töissä. Istuin pyöreän pöydän ympärillä kahvihuoneessa ja siinä oli tutut kollegat toivottamassa tervetulleeksi takaisin töihin. Totesin, että paska reissu (tämä syöpä), mutta tulipahan tehtyä. Aamulla heräsin väsyneenä "töistä", mutta erittäin hyvällä mielellä!
Muuten koko tähän astinen palautuminen on sujunut melkoisen hyvin. Tätä muutamaa väsynyttä päivää lukuunottamatta kunto on kohentunut silmissä. Viime viikolla pisin tekemäni metsälenkki ylitti jo 5km. Mieli tekeekin jo uusille luontoalueille. Kun olen kympin kävelykunnossa, suuntaan ensin Kytäjän-Usmin ulkoilualueelle ja kun jalka nousee kympin lisää, lähden tutkimaan Torronsuon ja Liesjärven kansallipuistojen maisemia. Sitten on ruska jo varmaan kauneimmillaan!
Lääkkeeksi sain paria erilaista voidetta. Vaikutusten pitäisi näkyä selkeästi muutamassa päivässä, mutta jos ei, niin sitten on otettava kortisonikuuri. Arvaatte varmaan, että en halua tuota kirottua kortisonia, enkä sen mukanaan tuomaa unettomuutta, kiukkuisuutta ja turpoamista! Joten rasvaan rasvaan, voitelen voitelen.
Onneksi ei ole nostanut kuumetta kuitenkaan. Niveliä on kolottanut ja olen ollut älyttömän väsynyt, väsyneempi kuin yleensä. Viime viikolla tapasin ystäviä harva se päivä ja kävin lenkeillä, mutta nyt on muutama päivä mennyt ihan sohvalla möllöttäessä ja joka päivä on tullut nukuttua parin tunnin päiväunet. Hyvä, kun olen jaksanut kaapista hakea ruokaa, mitään gourmetia ei todellakaan ole tullut laitettua. Lapsia olen kuskaillut harrastuksiin, kun mies on koko viikon työreissussa, niin en ihan ole kasvanut kiinni sohvakankaaseen.
Ja ettei liian helpoksi kävisi tämä, niin asuinalueemme vesijohtovedessä on havaittu kolibakteeria. Nyt sitten keitetään vettä juotavaksi tai juodaan pullovettä. Ja ollaan muutenkin tarkkana mm. hampaiden pesussa. Ripuliepidemia tästä vielä puuttuisikin, siis lapsilla. Minulla nyt on ollut vatsa kantiksen jälkeen muutenkin sekaisin, tosin nyt kun pari päivää on juotu pullovettä, on se vähän rauhoittunut. Mitenköhän kauan täällä itse asiassa onkaan ollut vesijohtovedessä tuota saastumista? Kakkavettä, sanovat lapset.
Koko tänä aikana eli itse asiassa tänä vuonna en ole juurikaan nähnyt unia. Viime yönä näin unta, että olin töissä. Istuin pyöreän pöydän ympärillä kahvihuoneessa ja siinä oli tutut kollegat toivottamassa tervetulleeksi takaisin töihin. Totesin, että paska reissu (tämä syöpä), mutta tulipahan tehtyä. Aamulla heräsin väsyneenä "töistä", mutta erittäin hyvällä mielellä!
Muuten koko tähän astinen palautuminen on sujunut melkoisen hyvin. Tätä muutamaa väsynyttä päivää lukuunottamatta kunto on kohentunut silmissä. Viime viikolla pisin tekemäni metsälenkki ylitti jo 5km. Mieli tekeekin jo uusille luontoalueille. Kun olen kympin kävelykunnossa, suuntaan ensin Kytäjän-Usmin ulkoilualueelle ja kun jalka nousee kympin lisää, lähden tutkimaan Torronsuon ja Liesjärven kansallipuistojen maisemia. Sitten on ruska jo varmaan kauneimmillaan!
 |
| @Pixabay |
Kommentit
Lähetä kommentti