Siirry pääsisältöön

Pieniä huomioita

Haavat eivät parane yhtä nopeasti kuin ennen. Olin lasten kanssa metsäpolulla lähes kuukausi sitten ja onnistuin kaatumaan tässä vauhdikkaassa seurassa oksan päälle saaden kämmeneeni pienen, mitättömän haavan. Siitä ei vuotanut edes verta, iho rikkoutui juuri ja juuri, mutta silti se rupi ei ole vieläkään täysin kadonnut. En tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä trombosyyttejä on vielä vähänlaisesti, vaikka verikokeiden mukaan arvot ovat kuitenkin ihan normaalin puitteissa.



@Pixabay


Tuon mitättömän viisimillisen naarmun takia soitin säikähtäneenä terveyskeskuksen neuvontaan, että tuleeko tästä nyt jäykkäkouristus? Pitääkö tulla näytille? Tarvitaanko antibiootteja? Eipä onneksi tullut, ei tullut edes tulehdusta, ei tarvinnut lähteä terveyskeskukseen eikä ottaa antibiootteja. Vastaisuudessa parempi olla kaatuilematta, kun tuo kantasolusiirto on pyyhkinyt rokotusten tuoman vastustuskyvyn muistista.

Sitä voisi luulla, että koti hohtaisi tip top kunnossa, tavarat olisivat paikoillaan ja pyykit mankeloituna nyt, kun tässä lähinnä kotosalla tai metsissä viettää aikaansa. Vaan ei se mene niin. Ihan yhtä hujan hajan täällä talous on kuin oli töissä käydessä. Jos olisikin kahden aikuisen talous, niin sitten ehkä, mutta näiden pirppanoiden kanssa kummasti sen minkä paikoilleen laittaa jostain muualta löytää. Joskus herkuttelen ajatuksella, että lähetän kaikki muut muutamaksi päiväksi mummolaan ja siivoiasin talon lattiasta kattoon ja sitten vain istuisin ja ihailisin kuinka kaikki pysyisi paikoillaan! Ongelmana tässä on se, etten oikein raaski laittaa lapsia yökylään. Liian vähän aikaa kulunut tuosta omasta sairaalakyläilystä. Muutenkin tykkään siitä, että kaikki tuhisevat tässä kotona ja voin käydä öisin silittämässä ja peittelemässä noita tyyppejä. (Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin näinköhän oikeasti käyttäisin sitä aikaa siivoamiseen...) Sotkekoot.

Flunssa ei onneksi ole iskenyt, vaikka sellainen pieni perusnuha taas lapsilla pyöriikin. Ajan kysymys se kuulemma on, että milloin iskee. Tuttu hematologinen sairaanhoitaja sanoi, että kerään nyt kaikki ympärillä pörräävät pöpöt, tai ainakin se on oletus. Ja toipuminen saattaa kestää tavanomaisesta kauemmin. Olen varustautunut ihmeliemieni kanssa: valkosipulit, tomaattimehut, sitruunat ja inkiväärit ovat kaikki käytössä, joka päivä!

Huomasin tässä yhtenä päivänä laittaessani pitkästä aikaa ripsiväriä, että kyllä ne ripset sittenkin lähtivät sytostaattien seurauksena. Ilmeisesti kuitenkin vähän vuorotellen, koska vasta nyt lähtivät viimeiset pitkät ripset ja jäljelle jäivät vain uudet, kasvamassa olevat ripset.

Hiuksia olen alkanut vähitellen kaivata. Lehdissä hehkutetaan syksyn uusia hiusmalleja ja värejä.  Olisihan se kiva, mutta ei vielä. Vaihtelua saan laittamalla peruukin päähän ja pinnin siihen. Aika vähän olen tuota peruukkia käyttänyt, oikeastaan todella vähän. Iloa siitä on silti ollut: viimeksi viikonlopun illanistujaisissa ystäväpariskunnan kaljuhko mies sitä kokeili. Pari selfietä tietysti siinä samalla. Ihan nauruksihan se koko ilta meni!







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu