Nyt se on taas otettu, luuydinnäyte. Ensimmäisen kerran se otettiin minulta tämän vuoden alussa diagnosointia varten ja silloin pelkäsin sitä ihan hirveästi. Olin kuullut kaikenlaisia kauhukertomuksia. Sitten kävikin niin, että koko toimenpide olikin paljon kivuttomampi kuin olin luullut ja huomattavasti nopeammin ohi.
Tällä kertaa en siis pelännyt niin paljon, mutta mielessä kyllä kävi, että josko se nyt onkin ihan kamalaa. Jos vaikka mieli tekee sellaiset tepposet. Mutta hyvin se meni taaskin.
Ensin sain pienen annoksen rauhoittavaa lääkettä. Jos vielä joskus kolmas kerta tulee, niin luulen pärjääväni ilman tätä osiota. Sen jälkeen siirryttiin operaatiohuoneeseen, jossa oli lisäkseni hoitaja ja näytteiden "tallettaja" sekä näytteen ottava hematologi. Luuydinnäyte otetaan joko suoliluusta tai rintalastasta. Pyysin tälläkin kertaa, että näyte otetaan vasemmasta suoliluusta, koska oikeassa suoliluussa on minulla syövän syömää luustoaluetta ja se tuntuu muutenkin aralta. Tämä onnistui hyvin.
Sitten laitettiin puudutuspiikki ja se olikin koko operaation kivuliain kohta, mutta meni onneksi nopeasti ohi. Itse näytteenotossa luuhun porataan jollakin vempeleellä ja sitten sieltä ikään kuin imaistaan luuydintä. Poraus ja tuo imaisu tuntuvat tylppänä jomotuksena, mutta tämäkään vaihe ei kestänyt kauaa.
Siinä se oli, koko homma. Pieni lappu haavan päälle ja housut jalkaan. Hoitaja pyysi hetkeksi istuskelemaan tarkkailtavaksi, ettei tule huono olo. Varmisti myös, että minulla on saattaja mukana, koska en saa rauhoittavan lääkkeen jälkeen itse istua auton rattiin. Suihkussa en saa tänään käydä, mutta huomenaamuna sidoksen voi ottaa pois ja sitten saa jo suihkutella normaalisti.
Tällainen toimenpide tällä kertaa. Tuloksissa menee jokunen viikko ja niistä pitäisi selvitä, minkäasteinen remissio kantasolusiirrolla on saavutettu. Eli onko luuytimessä vielä syöpäsoluja havaittavissa. Toiveissa tietenkin on, että luuytimestä tavataan vain terveitä soluja, silloin voisi todeta, että remissio on täydellinen. Se olisi tietysti paras tilanne jatkon kannalta.
Vastausten odottelu on aina jännittävää. Tämä vastaus tulee kirjeenä postissa ja siinä on se hyvä puoli, että kun en tiedä tarkkaa päivää, en osaa valvoa edeltävää yötä!
Tällä kertaa en siis pelännyt niin paljon, mutta mielessä kyllä kävi, että josko se nyt onkin ihan kamalaa. Jos vaikka mieli tekee sellaiset tepposet. Mutta hyvin se meni taaskin.
Ensin sain pienen annoksen rauhoittavaa lääkettä. Jos vielä joskus kolmas kerta tulee, niin luulen pärjääväni ilman tätä osiota. Sen jälkeen siirryttiin operaatiohuoneeseen, jossa oli lisäkseni hoitaja ja näytteiden "tallettaja" sekä näytteen ottava hematologi. Luuydinnäyte otetaan joko suoliluusta tai rintalastasta. Pyysin tälläkin kertaa, että näyte otetaan vasemmasta suoliluusta, koska oikeassa suoliluussa on minulla syövän syömää luustoaluetta ja se tuntuu muutenkin aralta. Tämä onnistui hyvin.
Sitten laitettiin puudutuspiikki ja se olikin koko operaation kivuliain kohta, mutta meni onneksi nopeasti ohi. Itse näytteenotossa luuhun porataan jollakin vempeleellä ja sitten sieltä ikään kuin imaistaan luuydintä. Poraus ja tuo imaisu tuntuvat tylppänä jomotuksena, mutta tämäkään vaihe ei kestänyt kauaa.
 |
| @Pixabay |
Siinä se oli, koko homma. Pieni lappu haavan päälle ja housut jalkaan. Hoitaja pyysi hetkeksi istuskelemaan tarkkailtavaksi, ettei tule huono olo. Varmisti myös, että minulla on saattaja mukana, koska en saa rauhoittavan lääkkeen jälkeen itse istua auton rattiin. Suihkussa en saa tänään käydä, mutta huomenaamuna sidoksen voi ottaa pois ja sitten saa jo suihkutella normaalisti.
Tällainen toimenpide tällä kertaa. Tuloksissa menee jokunen viikko ja niistä pitäisi selvitä, minkäasteinen remissio kantasolusiirrolla on saavutettu. Eli onko luuytimessä vielä syöpäsoluja havaittavissa. Toiveissa tietenkin on, että luuytimestä tavataan vain terveitä soluja, silloin voisi todeta, että remissio on täydellinen. Se olisi tietysti paras tilanne jatkon kannalta.
Vastausten odottelu on aina jännittävää. Tämä vastaus tulee kirjeenä postissa ja siinä on se hyvä puoli, että kun en tiedä tarkkaa päivää, en osaa valvoa edeltävää yötä!
Mä pelkäsin kanssa ekaa luuydinpunktiota, mutta ei ollu mitenkään paha homma. Ehkä epämiellyttävä tunne kun laitetaan puudute ja se jännä tunne kun näyte imetään.
VastaaPoistaMahatähystyksessä kun olin niin se oli epämiellytävämpää kuin toi luuydinpunktio.
Peukkuja pidän hyvän tuloksen puolesta :)
Kiitos! Kunhan vaan kestäisin tämän odotusvaiheen... :D
PoistaJoo, eihän nämä mitkään toimenpiteet mitään ihania ole, mutta minusta kanyylin laitto on melkein pahempi kuin tämä luuydinnäytteen otto! Ehkä niillä, jotka kokevat tämän kivuliaaksi, ei ole ollut puudutus kohdillaan?
Ei se kanyylinlaitto ollut mikään kiva. Mun mielestä kanssa pahempi kuin luuydinpunktio. Luuydinpunktiossa on varmaankin toi puudutus mikä ratkasee. Viimeks kun multa otettiin näyte ja lääkäri tuuppas jo sitä vekotinta luuhun niin sanoin et nyt ei tunnu kivalta. Ei ollut vielä puudutus kunnossa. Lääkäri kyl kysy: et kestänkö kivun vai odotetaanko että puudutus pelaa. Yllätys, yllätys, päätin että ootellaan puudutuksen vaikutusta :D. Sitten menikin ihan hyvin eikä ollut kivulias.
PoistaTulosten odottaminen... niin syvältä. Mulla aina maha ihan sekasin jännityksestä :D :D