Siirry pääsisältöön

Huolia ja iloja

@Pixabay


Äiti, ethän sä enää mee mihinkään?

Sitä mun laps kysyi ensimmäisenä iltana, kun pääsin kotiin sairaalasta perjantaina (nyt kolmannen kerran) ja kun olin palannut illan sytomegalotiputuksesta. Joka kerran, kun lähden aamulla tai illalla tiputukseen,  hänellä on pelko, että jos joudunkin jäämään taas osastolle. Kun niin kävi jo kerran. Hän pelkää myös mun rannetta, jossa töröttää kanyyli, vaikka se onkin peitetty sideharsolla.

Luottamuksen ja rentoutumisen rakentumiseen menee aikaa, itselläkin. Yritän tietoisesti päästää irti omasta stressistä, mikä on vaikeammin sanottu kuin tehty tämän näiden kortisoni-tunnepuuskien kanssa.

Tänään aamulla ajelin taas Meikkuun. Ensin labraan, sieltä päiväsairaalaan tiputukseen ja sen jälkeen hematologin joka maanantaiselle vastaanotolle. Kaikki on toistaiseksi niin kuin nyt pitääkin. Ihon käänteishyljintä on laskenut ja kortisoniannosta voidaan vähän laskea (huraa!). Myöhemmin tällä viikolla hematologi soittaa, jos labroista selviää jotakin erityistä tai jos esimerkiksi käänteishyljinnänestolääkkeen määrää taas muutetaan.

Eilen iltatiputuksessa yksi mukava hoitaja sanoi, että ei näitä osastolle jäämisiä enää välttämättä tämän jälkeen niin tulekaan, se kuulosti varsin mukavalta.

Toinen laps ei niinkään puhu huoliaan. Haluaa kyhnyttää kainalossa, mutta on huolestunut, kun hänellä on vähän nuhaa ja hän yskii, ettei vaan tartuta äitiä. Olen sanonut, että syliin saa tulla ja pitää tulla! Katsotaan vaikka telkkua vaan siinä sylikkäin ja silittelen selkää, ja kehunut, kuinka hyvin hän osaa jo vampyyriaivastukset, kyynärpäähän yskimiset ja käsipesut! Ne ovat tärkeimmät taudinestäjät, läheisyyden välttely ei ole vaihtoehto.

Äiti, oothan sä juonut tänään sen 3 litraa ja oothan muistanut ottaa kaikki lääkkeet?

Vaan kyllä ne lapset leikkivät ja menevät kavereiden kanssa pihalla, nauravat ja riitelevät ihan entiseen tapaan! Siitä tietää, että kaikki on kuitenkin ihan hyvin.

Vilskettä, melua ja vilinää, välillä myös väsymystä ja kitinää. Silti, ihanaa olla kotona!


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta...
1 kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää