Mystistä. Kaksi päivää vaivannut pakottava päänsärky on kadonnut.
Se taisikin olla jännityspäänsärkyä, kun hävisi niin sopivasti lääkärin vastaanoton jälkeen. Tapasin aamulla uuden hemataologin Meilahdessa, tai siis hän ei todellakaan ollut mikään noviisi vaan kertoi tehneensä näitä hommia jo 30 vuotta, mutta minä en ollut hänen vastaanotollaan aiemmin käynyt, joten minulle hän oli uusi. Aika monta on tullutkin jo tavattua, yksi sellainen "oma" hematologi ja sitten liuta vaihtuvia.
Sain kuulla kaikenlaista mielenkiintoista. Esimerkiksi, että tämä uusi luovuttajani on nainen, jolla ei tuota edellisessä postauksessani mainitsemaani sytomegalovirusta ole ollut eli sitä tiedetään nyt siirron jälkeen odotella. Ja uusi luovuttaja on yhtä hyvä kuin ensiksi aiottukin, ei häntä muuten olisi valittu.
Veriryhmäni tulee vaihtumaan plussasta miinukseen. Ihan scifiä! Veriryhmän vaihtuminen tapahtuu yleensä 3 kuukauden sisällä kantasolusiirrosta. Niin kauan siirteellä eli saaduilla uusilla kantasoluilla kestää muodostaa uusi luuydin.
Sen sijaan kokonaan uuden immuunijärjestelmän rakentuminen kestää 1-2 vuotta ja siihen tällä allosiirrolla tähdätään, vaihdetaan vinksahtanut immuniteettini toivottavasti paremmin toimivaan eli systeemiin, joka toivon mukaan tunnistaa pienetkin jäämistöt syöpäsoluista ja eliminoi ne.
Olen noin 30 vuotta ilmottanut olevani 164cm pitkä. Olen ollut väärässä. Näissä lukuisissa tarkoissa syynäyksissä olen ollut milloin 165cm, 164,5cm ja tänään sitten jopa 163,5cm, mutta en kertaakaan tasan 164. Ei sillä minulle muuten ole väliä, mutta nuo sytostaattiannokset lasketaan tarkkaan pituuden ja painon mukaan ja siksi olisi tietysti kiva, että lukemat osuisivat kohdilleen.
Sitten oli myös muita tutkimuksia. Imusolmukkeet tarkistettiin, suu ja iho katsottiin läpi, että on ehjä. Ei saa olla mitään hoitamatonta, mistä bakteerit pääsisivät pujahtamaan matalasoluvaiheen aikana sisään aiheuttamaan infektioita. Läpäisin testit.
Kyselimme mieltä vaivaavat kysymykset ja saimme niihin vastauksia. Tarkempia ohjeita saan vielä osastolla, mutta kaikki aiemmin tietämäni ja oppimani päättyy kuulemma tähän allosiirtoon. Aiemmat johtopäätökset ja opitut syy-seuraus -suhteet eivät enää päde, eli jos allosiirron jälkeen ihoon ilmestyy näppy, kurkku on kipeä tai silmiä kutittaa, niin en voi vain olettaa, että kyse on taas siitä atooppisesta ihottumasta/ siitepölyallergiasta/ flunssaa pukkaa jne., ja odotella seuraavaan päivään soittaakseni sitten terveyskeskukseen, vaan minun on välittömästi otettava yhteys hematologiseen osastoon, jossa kantasolusiirtoihin erikoistuneet asiantuntijat arvioivat, mistä on kyse. Turhia kysymyksiä ei ole. Punninnan kohteena on tietenkin käänteishyljintä, jota voi ilmetä vielä kauankin itse siirron jälkeen, akuutti käänteishyljintä ilmenee yleensä 3kk:n sisällä siirrosta, mutta kroonista käänteishyljintää saattaa ilmestyä vielä vuodenkin kuluttua. Aika kauan saa olla varpaillaan.
Pyysin vielä rohkaisun sanoja ja sain pienen hymyn. Sain rohkaisevia sanojakin. Hematologi kertasi minulle tutut asiat eli olen nuori, hyväkuntoinen ja tämä on paras hoito minulle. Käänteishyljintää osataan hoitaa. Aiemmat hoidot ovat kohdallani onnistuneet täydellisesti. Olen sietänyt hyvin sytostaatteja ja nämä allosiirron esihoidot ovat todennäköisesti jopa kevyemmät kuin autologisen kantasolusiirron sytostaatit (tukka lähtee silti, joiltain kynnetkin). Mutta tärkeimpänä: tämä on ainoa (toistaiseksi tunnettu) keino parantua tästä syövästä kokonaan.
Ja suurin osa allosiirron saaneista voi palata töihin jo puolen vuoden kuluttua siirrosta! Siis jos on sellaisissa siisteissä sisätöissä, niin kuin minä eikä missään maatila- tai remppahommissa tai alakouluikäisten tai taaperoiden kanssa. Se vasta kuulostikin hyvältä!
Taisi olla hyvä, että kantasolujen luovuttaja vaihtui ja aika siirtyi. Oma sisäinen prosessini on saanut kypsyä rauhassa ja nyt alkaa olla sellainen olo, että olen valmis tähän koitokseen.
Kommentit
Lähetä kommentti