Siirry pääsisältöön

Lähtölaskenta koppihoitoon


Tasan kolme viikkoa siihen kun siirryn osastolle ja koppihoito alkaa. Hematologi soitti eilen. Viikko sitten otetut labratulokset ovat jotakuinkin kaikki ok. Ainakin niin hyvät, ettei laittanut mitään välihoitoja tai enempiä labratestejä tähän ennen allosiirtoa.

Koppihoitoa eli eristystä on luvassa rutkasti. Eräänlainen sosiaalinen eristäytyminen on jo alkanut. Tapaan ystäviä oikeastaan vain ulkoilemassa. Hematologi mietti jopa, pitäisikö minun lähteä lasten lomien jälkeen koulujen alettua muutamaksi päiväksi ennen osastolle menoa jonnekin evakkoon, koska lasten kokoontuessa samoihin tiloihin alkavat taas pöpöt jyllätä. Jo nyt pyörivät erilaiset infektiot vesirokosta influenssaan ja ne voisivat kohdallani joko siirtää tätä hoitoa tai osoittautua itsessään kohtalokkaiksi. Huoh. Itsekseni tuumin, että minähän en lähde minnekään! Pysykööt lapset mieluummin täällä kotona ja pitäkööt vähän pidemmän joululoman.

Huomenna on toisen hematologin vastaanotto Meilahdessa. Se on ns. statuskäynti, jossa käydään vielä perusjutut läpi. Paino ja pituus mitataan varmaan sadannen kerran, tarkastetaan imusolmukkeet yms. On minulla paljon kysymyksiäkin, liittyen tietysti tulevaan hoitoon sekä kylppäriremonttiin ja mitä siinä pitää tähän allosiirtoon liittyen huomioida. Kiinnostaisi myös kuulla tästä vaihtuneesta, uudesta kantasolujen luovuttajasta, että onko yhtä hyvä, mikä veriryhmä (eli onko minulla odotettavissa veriryhmän vaihtuminen), onko nainen vai mies (ja mitä vaikutusta sillä on, jos olisikin eri sukupuolta) ja onkohan tämä sairastanut ns. sytomegaloviruksen, joka minulla tiedetään olleen.

Sytomegalovirus on terveellä ihmisellä yleensä harmiton, mutta tällaisen isomman rumban jälkeen saattaapi tulla komplikaatioita, jos esimerkiksi vastaanottajalla on tuo virus ollut, mutta luovuttajalla ei. Tai toisinpäin. Silloin solut eivät tiedä, miten reagoida virukseen ja se saattaa aiheuttaa vakaviakin ongelmia ihmisellä, jonka vastustuskyky on alhaalla. Onneksi se tiedetään etukäteen ja sitä osataan sitten odottaa sekä hoitaa. Ikävää siinä on, että se vaatii lisää sairaalahoitoa, joten olisi tosi tosi kiva, jos sekä vastaanottajalla että luovuttajalla olisi sama tilanne eli joko molemmat olisivat saaneet vasta-aineita tuohon virukseen tai sitten kummallakaan ei olisi ollut sitä. Suomalaisista n. 90% on sytomegalovirukseen huomaamattaan törmännyt. Toivotaan, että tämä luovuttaja olisi sen kantanut, pääsisin sen suhteen ehkä vähän helpommalla.

Immuunipuutteisilla, erityisesti AIDS-potilailla ja elinsiirron saaneilla, sytomegalovirusinfektio, erityisesti tuore mutta myös piilevän infektion aktivoituminen, voi johtaa vakavaan tautiin. Silloin oireina ovat korkea, verenmyrkytystä muistuttava kuume, maksatulehdus, joka voi johtaa ihon keltaisuuteenkin, paksusuolitulehdus, johon voi liittyä suolistoverenvuoto ja vakavimpana kaikista viruksen itsensä aiheuttama keuhkokuume. Elinsiirtopotilaan aktivoitunut sytomegalovirus voi tuhota siirretyn elimen. -Terveyskirjasto

Minä kuulun siis allosiirron jälkeen tuohon lähinnä tuohon elinsiirron saaneet -porukkaan. HIV-testi on tehty tässä tutkimusten aikana myös noin sata kertaa, eivät vissiin meinaa uskoa, että sitä todellakaan ei sentään ole.

Kysyin vielä eilen tuolta tutuksi tulleelta hematologilta, olisiko hänellä vielä viime hetken vinkkejä valmistautumiseen. Hän kehotti ulkoilemaan nyt mahdollisimman paljon, kun tuota koppihoitoa on sitten ihan riittävästi luvassa, se 4 viikkoa sairaalassa nyt alkuun ainakin.

Tähän en kyllä erillistä kehotusta ole tarvinnut. Alkuviikosta kävin Pirttimäen ulkoilualueella aurinkoisessa säässä tarpomassa 12 km ja tänään tahkosin 6 km umpilumessa Saaren mustan ympäri Vaakkoin alueella.

Löysin tämän reitin (siis alueen, jossa varmaan kesäisin on ihan selkeät polut) vähän vahingossa. Bongasin viime viikolla matkalla Saaren ulkoilualueelle kiinnostavan näköisen parkkipaikan Vihdintien varressa ja tänään menin tutkimaan sitä vähän tarkemmin. Parkkipaikan kulmalta lähti kapea, luminen polku, jonka varrella oli pienempiä sekä suurempia lampia. Lumi oli märkää ja raskasta. Osassa aluetta pääsi kulkemaan tallattuja jälkiä, mutta sitten polku katosi tai eksyin ja suunnistin hetken ihan kulkematonta maastoa, kiipesin jäisiä kallioita ja tarvoin rämeellä. Ihan mahtava olo, suoranainen voittajafiilis, oli päästyäni takaisin lähtöpisteeseen!

Nyt väsyneenä, mutta onnellisena päivän koitoksesta nautiskelen teetä ja Tinttiksen leipomia kaurakeksejä. Kohta uni maittaa!


Saaren musta



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu