Siirry pääsisältöön

Valmistautuminen - mieli

Pixabay


Mieheltäni on vedetty viisaudenhampaat pois hypnoosissa. Tyrehdytetty verenvuoto täysin. Siis ilman lääkkeitä ja kipuja tai jälkiongelmia. Ja ihan Suomessa.

Ihmisen mieli on uskomaton voima. Urheiluvalmennuksessa tämä on tiedetty jo pitkään. Asenteen ja stressinhallinan vaikutusta myös syöpään ja toipumiseenkin on tutkittu paljon.

Stress DOES have an impact on cancer: Anxiety switches on a gene that speeds up the spread of the disease - Daily Mail UK


Silti tavallisessa arjessa positiiviset voimalauseet, meditaatio, itsesuggestio, ym. leimataan helposti hörhöilyksi. Tai ehkä se riippuu siitä, mitä sanoja käyttää tai vielä enemmän, kenelle puhuu.

Tässä uudessa syöpätodellisuudessani olen alusta asti hahmottanut kolme asiaa, joiden avulla voin edes jotenkin yrittää valmistautua kantasolusiirtoon ja sitä seuraavaan eristykseen, ylipäätään jaksaa tämä "oman elämäni ultramaraton". Ne kolme asiaa ovat oman mielen voimavarat, ruokavalio ja liikunta.

Hoidot, ja se mitä elimistössäni, kropassani, luuytimessäni tapahtuu, ovat ulottumattomissani. Niihin en pysty juuri vaikuttamaan, mutta tapaan, jolla suhtaudun tähän ja jolla vahvistan itseäni fyysisesti ja henkisesti, voin vaikuttaa.

Yksi ystäväni sanoi joskus nuoruusvuosina, että jos jostain on mahdollista huolehtia etukäteen, niin sä kyllä huolehdit. Tarkoittaen, että jos on mahdollista maalata piruja seinälle, niin minun tapettini olisi aika täynnä!

Onneksi siitä on sentään vähän opittu tähän ikään mennessä, koska nyt saisin stressimittarin kilahtamaan tappiin saakka vaikka joka päivä. Voisin stressata, ja tietysti stressaankin, labratuloksia, sitä vaikuttavatko hoidot ja miten ne vaikuttavat, mitä kaikkea tuhoja syöpä on todellisuudessa ehtinyt aiheuttaa ja jäävätkö ne pysyviksi, ennusteita, miten lapset, kantasolusiirron riskejä jne. Pyrin kuitenkin lopettamaan tämän huolehtimisen, koska siitä ei ole mitään hyötyä, päinvastoin.

Lista stressaamisen huonoista vaikutuksista terveyteen on sen verran mittava, että rentoutumaan opetteleminen ja mielen "positiivistaminen", itseni psyykkaaminen pois junnaavista ajatuksista, on kannattavampi vaihtoehto. Käytännössä se tarkoittaa itseni aktiivista aivopesua: ajatusten kääntäminen positiiviseksi, kivojen juttujen korostaminen, kaikenlainen unelmointi tai pientenkin asioiden  (jee, hyviä labratuloksia/ kävelin tänään pidemmän matkan kuin eilen) juhlistaminen toimivat melko hyvin.

Vaikeinta tässä on löytää tasapaino tietyn valppauden kanssa. Omaa kroppaa ja itseä on kuunneltava herkällä korvalla, muutoksia ja oloja seurattava, että osaan reagoida ajoissa, jos on jotakin hoidoista tai itse sairaudesta johtuvaa ei-toivottavaa kehitystä käynnissä.

Hassua, että ihan ensimmäisiä ajatuksia koko homman alettua, oli että laitan sitten joka päivä huulipunaa. No ei ole tullut laitettua, vaikka se ei ole huono idea, koska jos näytän vähän pirteämmältä, ehkä myös tunnen oloni pirteämmäksi. Taidankin ottaa tästä loppukevääksi kopin! Kaikki keinot käyttöön, se on mottoni nyt.

Onneksi minulla on vielä yksi salainen ase: tuo mun mies, maailman paras mörkökarkotin! Mun mies on sellaista positiivista sorttia. Kun minä poimin lääkärin puheesta ne negatiiviset kohdat, niin hän kuulee ja muistaa positiiviset. Lopputulema lienee aika lähellä realistista!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu