Täällä ollaan, unettomana sairaalassa! Kello on kohta 4 enkä nuku, koska sain edellisenä aamuna aiempaa suuremman satsin kortisonia.
Mukanani täällä on lasten minulle antama vilkkusilmäinen Masa (ylhäällä kuvassa). Masa on jo kotona pitänyt minusta huolta ja nyt jatkaa samalla linjalla täällä sairaalassakin. Tämä oli lapsille etukäteen valtavan tärkeää, mutta olen täällä huomannut että niin se on minullekin. Kun Masa on kainalossa, tuntuu kuin olisin lähempänä perhettä.
On ollut hyvä päivä tai oikeastaan 1 1/2 päivää, saavuin siis torstaina. Perhe saatteli minut osastolle ja minulle oli yllätys, että ryhmähuoneen sijaan minulle osoitettiin yksityishuone. Syynä se, että sytostaattien annon jälkeen alkaa aiempaa tiukempi matalasoluvaihe eli nyt on syytä vältellä ihmiskontakteja ja julkisia paikkoja. Pääsen täältä kyllä kotiin tänään päivemmällä, jos labra-arvot sallivat, mutta tästä kantasolujen keräykseen asti olen kotona eristyksissä. Ulkoilla saan voinnin mukaan ja perheen kanssa olla, kun se on se tuttu elinympäristö, mutta kauppareissuista asti muut asiat hoitaa mies.
Olin kuvitellut, että teen tästä sairaalassa olosta omanlaiseni retriitin: lepäilen, luen, kirjoitan, nukun, katson vaikka Pukumiehiä. Väärässäpä olin! Täällä on ollut varsin vauhdikas aikataulu:
Torstaina otettiin labrat, ekg ja aloitettiin nesteytys eli keittosuolaliuosta on mennyt siitä asti koko ajan suoraan suoneen, joka jatkuu lauantaihin puoleen päivään saakka.
Kaikkina päivinä kello 00 ja 6 vaihdetaan keittosuolaliuosputeli sekä otetaan pissanäyte (virtsan PH:ta tarkkaillaan), ennen klo 8 otetaan labrat aamulääkkeet ja ruokaa aina välillä.
Perjantaina alkoi lisäksi tujumpi sytostaattitiputus ja siinä rinnalla klo 12, 15, 18 ja 21 yksi-liuos-jonka-nimeä-en-muista tippumaan. Olen ollut sytojen jälkeen melko hyvinvoiva, illalla tuli lievää etovaa oloa sekä pohkeiden pistelyä ja kihelmöintiä, mutta nyt ne ovat jo helpottaneet.
Ja monta muutakin tapahtumaa tässä rinnalla, kivoja kohtaamisia ja hyvää harjoitusta: miten siinä pidemmässä eristyksessä sitten ollaan, mitä pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi, sukkasillaan ei saa kävellä eristyshuoneessa vaan täytyy olla kengät jalassa, kun sängystä lähtee, ettei haali lattialta mukanaan pöpöjä.
Lapset ovat soitelleet monta kertaa. Heitä kovasti kiinnostaa, mitä minä olen tehnyt täällä sairaalassa, kun olen vain yhdessä huoneessa koko ajan. Ja onko Masa osannut käyttäytyä? Kerroin, että vähän tanssahtelin Masan kanssa illalla, kun katsoin Vain elämää ja halusin jaloille liikettä. Ja että todella hyvä tyyppi tuo Masa!
Kotona odottaa kuulemma vappupallo!
Kommentit
Lähetä kommentti