Siirry pääsisältöön

Pentuelämää


Meillä on uusi perheenjäsen, Alli! Alli on kiltti, 14-viikkoinen, noin seitsemän kiloinen, touhukas ja varsin kekseliäs espanjanvesikoiran pentu, joka seuraa mukana joka paikkaan, myös vessaan, ja haluaa tehdä kaiken yhdessä - pyykinpesusta saunomiseen ja leikkimisestä lukemiseen. Tosin Allin mielestä kirjoissa ja lehdissä ei ole mitään katsottavaa vaan ne ovat parhaita silputtuina hänen pienillä naskalihampaillaan!

Olen haaveillut koirasta pitkään, mutta en uskonut toiveen käyvän toteen. Vanhan koiramme kuoltua viisi vuotta sitten alkoi syöpähyrrä pyöriä. Siihen kuvioon ei mahtunut pentua hoidettavaksi, ei vaikka kuinka kaipasin kaveria metsälenkeille tai rapsutettavaksi vierelle huonoina päivinä. 

Allosiirron jälkeen koiran hankinta ei ollut muutenkaan mahdollista. En olisi saanut koskea pennun jätöksiin ja puremat ovat infektioriski. Nyt en ole enää ihan niin riskiryhmässä. Olenhan uskaltanut ostaa jo leikkokukkiakin pöytään ja saan viedä bioroskatkin - mikä ilo kerrassaan... 

Koirahaave eli kuitenkin vahvana, mutta mies oli epäileväinen. Kuka sen hoitaa? Kuka ulkoiluttaa? Lapset ja minä pehmitimme miestä ainakin vuoden ajan. Viimein ajatus koiran kouluttamisesta hypokoiraksi eli tueksi ykköstyypin diabetesta sairastavalle tyttärelle käänsi pään ja nyt samainen mies lepertelee pennulle niin pehmeitä, että olen melkein mustasukkainen! 

Vaan onhan koko perhe tähän tyyppiin ihan lääpällään!




Kyllä tätä koiraa odotettiinkin! Kävimme monta kertaa kennelissä katsomassa pentuja. Kun sitten viimein haimme Allin kotiin, meidän poika totesi automatkalla, että nyt pääsee melkein iloitku!

Alli on tuonut koko perheelle niin kovasti iloa! On ollut ihana katsoa lasten ja koiran suhteen kehittymistä. Kun esimurrosikäinen tyttö, joka vanhemmille jo helposti osoittaa mieltään, ja sellainen alakouluikäinen poika, joka haluaa olla vähän isompi kuin oikeasti onkaan, ovat koiran kanssa aidosti omia itsejään ja osoittavat hellyyttä pienelle luontokappaleelle, niin siinä on jotakin hyvin koskettavaa.

Muutenkin pennun hankinta on meille perheenä eräänlainen osoitus luottamuksesta elämään, sitoutumisesta ja uudesta alusta. Uskalletaan katsoa yhdessä tulevaisuuteen!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tiina30. tammikuuta 2020 klo 11.03

    Voi, miten syötävän söpö. Kihta 12-vuotias vanha rouva Cara lähettää myös terveisiä. Loistava valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava aurinko1. helmikuuta 2020 klo 5.47

      Kiitos! <3 On tää niin ihana! Ja terveellinen: pakottaa ulos näillä keleillä, vaikka "marraskuu" jatkuu jo neljättä kuukautta... :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta...
1 kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää