Ilman kipua voin paljon paremmin. Kun ei satu, jaksaa kummasti pitää parempaa huolta itsestään ja keskittyä enemmän myös toisiin ihmisiin. Yksinkertaista, mutta totta. Jos sinulla on vaikkapa hammassärky tai päänsärky, niin kuinka paljon energiaa sinulla oikeasti on annettavaksi läheisille tai töissä? Entä, kun kyseessä on krooninen kipu, esimerkiksi neurologinen, johon tavan kipulääke ei auta?
Olen tietenkin tiennyt tämän aiemminkin, mutta nyt ymmärrän sen oman kokemuksen kautta. Olen jotenkin sattuman kaupalla saanut elää kivutonta elämää nyt 3 viikkoa puolentoista vuoden kroonisen kipuilun jälkeen ja olen kuin eri ihminen. Olen tullut taas omaksi itsekseni.
Olen aina ollut iltavirkku. Tykkään valvoa, kun muu perhe nukkuu. Se on ollut minun aikaani, nautin pimeydestä ja hiljaisuudesta. Mutta kipu muutti minua. Aika usein olen oikein odottanut, että lapset nukahtavat ja pääsen itsekin unten maille. Tai ehkä syynä ovat olleet ne kovat kipulääkkeet, joita otin vain yöksi, ajoissa, että pystyn käymään töissä. Päivisin kärvistelin kipujen kanssa, koska kolmiolääkkeillä ei mun töitä tehdä eikä kuskata lapsia harrastuksiin.
Uskomatonta, mihin kaikkeen ihminen tottuu. Sietämään jatkuvaa kipua ilman, että sitä itse edes tajuaa.
Nyt en ole kolmeen viikkoon syönyt lääkkeitä, jaksan töissä paremmin, jaksan taas nauttia illoista ja minulla on ainakin omasta mielestäni selkeästi enemmän energiaa arkisiinkin kohtaamisiin.
Miten paljon kipu vie elämästä!
Toivon, että tämä jatkuu ikuisesti vaikka pahoin pelkään, että näin ei ole. Nautin silti ihan jokaisesta kivuttomasta päivästä. Elämä on huomattavasti helpompaa ja nautinnollisempaa näin!
Viime viikolla lähetin kiitoskirjeen tuntemattomalle kantasolujen luovuttajalle Kantasolurekisterin kautta. Tänään sieltä tuli vahvistus:
”Hei S.!
Kirjeesi ja lahjasi luovuttajalle saapui tänne meille Kantasolurekisteriin ja olen välittänyt sen eteenpäin luovuttajallesi. Hyvää jatkoa sinulle ja perheellesi!
Yt. S./Kantasolurekisteri”
Kommentit
Lähetä kommentti