Suojamuotia ja opiaatteja

Rakennustyömaa jokapäiväisen kulkumatkani varrella on vähän niin kuin minä: ensin puretaan vanha ja sitten rakennetaan tilalle uudempi ja ehompi!

Tuohon monttuun tulee tulevaisuudessa Siltasairaala, johon siirtyy mm. Töölön tapaturmaosasto ja Syöpäsairaalakin saa sinne uusia tiloja.

Purku- ja rakennuspölyltä pitää suojautua tässä olemattomassa vastustuskyvyn tilassa hyvin. Rakennustyömaan vierelle ei parane jäädä kuikuilemaan vaan kierrettävä mahdollisuuksien mukaan kaukaa. Riskinä ovat sieltä pöllyävät homeet, pölyt, itiöt ja niiden aiheuttamat infektiot, nekroosi, kuolema.

Tässä allogeenisen kantasolusiirron jälkeistä suojamuotia, alla sellainen sairaalan hengitysmaski ja päällä vielä tuubihuivi:

Sytomegalo-pirulainen ei ota nyt millään talttuakseen. Virusarvot ovat vain nousseet, nyt ylletään lukuihin 18 000, kun lähtötilanne oli vähän päälle 2000. CyMeVeNe - lääke vaihdettiin pari päivää sitten Foscaviriin, joka on hieman rajumpi lääke. Hematologi varoitteli yleisestä haittavaikutuksesta eli pahoinvoinnista ja suositteli siirtymään käyttämään Kela-taksia.

Mutta ei minulle mitään pahoinvointia siitä tullut. Sen sijaan sellainen harvinaisempi haittavaikutus, joka iski heti ensimmäisenä yönä lääkkeen aloittamisen jälkeen, nimittäin tuskallinen jalkasärky. Polvia, sääriä ja jalkapöytiä alkoi keskellä yötä särkeä kuin puukolla vedellen ja seurauksena koko yön ajan kiemurtelua ja voihkintaa. Panadol ei auta. Sama toistui myös toisena yönä ja astetta pahempana. Nyt on sitten määrätty kovia kipulääkkeitä, joihin voi jäädä koukkuun (niitä samoja, joista USA:n huume-epidemiassakin on kyse) eli opiaatteja. En ole innoissani. Onneksi kivut hellittävät päivällä kuitenkin ja olen jopa saanut nukuttua päiväunia.

Ensi viikon alussa on totuuden hetki. Alkaako tämä Foscavir purra vai ei? Toivon todellakin, että alkaa, koska seuraava vaihtoehto on se, että aletaan tiputtaa sekä CyMeVeNeä että Foscaviria ja se on sitten koko päivä homma eli joutuisin taas osastolle sisään!

Kortisoniannosta laskettiin taas vähän maanantaina ja vaikuttaa siltä, että polyooma-viruksen oireet ovat alkaneet häipyä. Olen toiveikas: ehkä se tarkoittaa, että kroppa alkaa vähitellen pystyä vastustamaan viruksia? Ehkä nyt sytomegaloakin... Ihon käänteishyljintä ei ole onneksi ilmaantunut takaisin.

Olen silti ihan hirvittävän turvoksissa kortisonista. En tiennyt, että korvien takaakin voi ihminen turvota! Suu ja leuat tuntuvat siltä kuin hammaslääkäri olisi unohtanut sinne vähän vanua. Ei mikään kiva olotila. Mutta toivottavasti väliaikainen.