Palautuminen kaikenmaailman kulkutaudeista on ollut hidasta. Kevät ja aurinko ovat kuitenkin auttaneet jaksamaan ja olen päässyt kevyesti luontoonkin kevään merkkejä tarkkailemaan. Hemoglobiini oli kuitenkin viimeisissä labroissa 109 eli olen taas aneeminen, mutta sehän on minulle ihan tuttu olotila.
Nyt kyllä ajattelin ottaa jonkunlaisen rauta-ravintospurtin! Jotenkin tuntuu, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaista kirjoitan ja suunnittelen...
Edelleenkään en maksa-arvojen nousun pelossa saa syödä rautaa purkista, joten ainoa mahdollisuus saada rauta-arvot kuntoon, on yrittää syödä mahdollisimman rautapitoista ruokaa ja napata samalla C-vitamiinia, joka avittaa raudan imeytyistä. Tarkistin Finelin sivuilta, missä ravintoaineissa on eniten rautaa/ 100gr, siis sellaisissa, mitä voi syödä 100gr - esim basilikaa, mustapippuria tai oreganoa harva pystyy tuota määrää nauttimaan.
Minulle maistuva lista näyttäisi tällaiselta:
- riista
- murot
- linssit
- tofu
- tonnikala
- mustamakkara
- pinjansiemen/ china- ja pellavansiemenet/ cashew-pähkinät
- näkkileipä ja hapankorppu
- kananmuna
- mysli
- kikherne ja pavut
- tumma suklaa
- kaura
- maksalaatikko
- makaroni
Tosin nyt kun tätä listaa tarkastelen, huomaan, että syön kyllä listalta löytyviä aineksia säännöllisesti. Ei ole ensimmäinen kerta, kun mietin, että onko minulla jokin perustavaa laatua oleva raudan imeytymistä estävä tekijä. Paras hb-arvo, mikä minulta on nimittäin ikinä mitattu, on ollut 123 eikä se mikään hääppöinen ole ollut.
Mahdollista imeytymishäiriötä on joskus tutkittukin, on tehty kolonoskopiat ja muutkin tähystykset ja keliakia-testit, eikä mitään ole löytynyt. Menkat mainittiin toistuvasti selittäväksi tekijäksi, mutta nytpä niitäkään ei ole ollut, eli mikä mättää? Täytyy kysyä taas hematoligilta (huoh).
Nythän tietysti verisöpä, syöpähoidot ja kantasolusiirrotkin vaikuttavat, mutta periaatteessa veren tuotannon pitäisi nyt olla kantasoluja luovuttaneen henkilön mukaista. Eli omat vanhat kehon "lainalaisuudet" menevät allosiirrossa uusiksi. Kantasolujen luovuttaja ei voi olla kovin aneeminen, sillä verta tai kantasoluja ei saa luovuttaa, ellei hemoglobiini ole yli tietyn arvon. Muistaakseni se hb-arvo verenluovutuksessa on 125, tarkistin sen joskus, kun mietin meneväni verta luovuttamaan. Mutta siihen en aneemisuuttani ole ikinä siis kelvannut.
Pääsiäisen ollessa ovella katsoin toiveikkaana listalta olisiko mämmissä runsaasti rautaa. Ei ollut, oli vain 1,5mg/100gr, joten ei tarvitse tätäkään herkkua määrättömästi mättää. Sen sijaan voin keskittyä tummaan suklaaseen, jossa rautaa on peräti 5,5mg/100gr. Kumpi sitten on muuten terveellisempää tai maukkaampaa, sitä en tiedä!
Luulen, että luuydin voi siirron jälkeen olla vähä "laiska". Minulla Hb asuu alle 115, vaikka ennen sairastumista oli 135.
VastaaPoistaEpäilemättä se voi olla tuota laiskuutta ja hitautta. Minulla vaan aina hb ollut 108-123 välillä, siis teininä, terveenä ja silloin kun olen ollut elämäni kunnossa. Kun sanoin nyt siirro jälkeen Meikussa hematologille, että nämä lukemat ovat minulle ihan normaaleja, niin hän sanoi, että allosiirron jälkeen elimistön omat "lainalaisuudet" eivät enää päde, vaan systeemi alkaa useimmin toimia luovuttajan "normaalin" mukaan. Tätä jäin miettimään. Täytyy kysyä tästä vielä uudestaan.
VastaaPoista