Äiti! Onko sulle muuten tehty täitarkastus? Alkaa nimittäin olla aikamoinen pehko sulla!
Minua on viimeisen viikon ajan piinannut kammottava päänsärky. En ole siksikään jaksanut kirjoittaa postauksia. Pahimmillaan olen ollut täysin toimintakyvytön ja lamaantunut särystä ja pahoinvoinnista, parhaimpina päivinä saan kivun talttumaan sopivalla annoksella Panadolia ja Buranaa (nyt, kun sitäkin saa vähän käyttää), mutta ne taas ärsyttävät vatsaa eli huono olo on joka tapauksessa.
Päänsärystä on kuitenkin tullut kiihtyvällä tahdilla toistuva vaiva ja noina huonoina kausina kaikki on tuntunut kovin raskaalta ja vaikealta. Olen jopa miettinyt, pystynkö tekemään tätä työtä, jossa haluan innostaa ja innostua itsekin.
Nyt särky on onneksi helpottanut ja tuntuu kuin maailma näyttäisi, maistuisi ja tuoksuisi aivan erilaiselta! Ideoita pukkaa ja energiaa riittää. Siis kaksi päivää on nyt ollut särytöntä aikaa ja toivon sen todellakin jatkuvan!
Päänsärystä on kuitenkin tullut kiihtyvällä tahdilla toistuva vaiva ja noina huonoina kausina kaikki on tuntunut kovin raskaalta ja vaikealta. Olen jopa miettinyt, pystynkö tekemään tätä työtä, jossa haluan innostaa ja innostua itsekin.
Nyt särky on onneksi helpottanut ja tuntuu kuin maailma näyttäisi, maistuisi ja tuoksuisi aivan erilaiselta! Ideoita pukkaa ja energiaa riittää. Siis kaksi päivää on nyt ollut särytöntä aikaa ja toivon sen todellakin jatkuvan!
Kysyin asiasta myös hematologiselta polilta käydessäni Meikussa Pentacarinat-inhalaatiossa. Viikon yhtämittainen päänsärky ei ole minulle todellakaan tyypillistä. Sain ohjeeksi 1) käydä optikolla tarkistuttamassa silmät, 2) ellei sieltä paljastu jotakin särkyä aiheuttavaa, niin sitten täytyy kallo varmaankin kuvata. Olihan siellä kuitenkin alun alkaen joitakin luustomuutoksia (jotka olen aktiivisesti halunnut unohtaa, mutta lääkärit muistavat kaiken).
Venyttelyä ja ulkoilua harrastan kuitenkin päivittäin, joten niistä tuskin on vajausta. Tai no, ehkä sitä venyttelyä voisi tehdä vielä huolellisemmin ja enemmän.
Saisinpa luvan mennä jo hierojalle, mutta se on edelleen kielletty! En ihan ymmärrä miksi, koska hematologit ovat melko hämäräperäisiä perusteluissaan. Olen hyväksynyt sen, että eivät halua pelotella sillä, mikä kaikki voi olla kyseessä (tiedän silti: sytomegalo-virus voi mennä aivoihin tai selkäytimeen, syöpä voi olla uusinut ja muodostaa pesäkkeitä aivoihin, sieni-infektio voi muhia ties missä, joskus harvoin käänteishyljintääkin voi ilmetä aivoissa...). Lähinnä ovat sanoneet, että hieronnan seurauksena jotakin voisi lähteä liikkeelle. Olen tulkinnut tämän niin, että kun käytössä on erinäisiä lääkkeitä, saattaa joku tukos lähteä liikkeelle tai elimistöön hoidoista kertyneitä myrkkyjä.
Niin, hyväksyn epämääräisyyden, koska kuvittelen ymmärtäväni, mitä näillä kiertoilmaisuilla tarkoitetaan enkä halua tietää enempää. Tiedän kyllä, että kaikki on mahdollista. Ja tiedän, että olen todella onnekas, kun kaikki on toistaiseksi mennyt näin hyvin!
Venyttelyä ja ulkoilua harrastan kuitenkin päivittäin, joten niistä tuskin on vajausta. Tai no, ehkä sitä venyttelyä voisi tehdä vielä huolellisemmin ja enemmän.
Saisinpa luvan mennä jo hierojalle, mutta se on edelleen kielletty! En ihan ymmärrä miksi, koska hematologit ovat melko hämäräperäisiä perusteluissaan. Olen hyväksynyt sen, että eivät halua pelotella sillä, mikä kaikki voi olla kyseessä (tiedän silti: sytomegalo-virus voi mennä aivoihin tai selkäytimeen, syöpä voi olla uusinut ja muodostaa pesäkkeitä aivoihin, sieni-infektio voi muhia ties missä, joskus harvoin käänteishyljintääkin voi ilmetä aivoissa...). Lähinnä ovat sanoneet, että hieronnan seurauksena jotakin voisi lähteä liikkeelle. Olen tulkinnut tämän niin, että kun käytössä on erinäisiä lääkkeitä, saattaa joku tukos lähteä liikkeelle tai elimistöön hoidoista kertyneitä myrkkyjä.
Niin, hyväksyn epämääräisyyden, koska kuvittelen ymmärtäväni, mitä näillä kiertoilmaisuilla tarkoitetaan enkä halua tietää enempää. Tiedän kyllä, että kaikki on mahdollista. Ja tiedän, että olen todella onnekas, kun kaikki on toistaiseksi mennyt näin hyvin!
Keksin myös omia, luonnollisia selityksiä särylle.
Olen mm. nukkunut pitkästä aikaa mahallani. Se ei ollut mahdollista moneen vuoteen selkäkipujen takia, ensimmäisiä oireita syövästä, sen aiheuttamista luustokivuista, näin jälkeenpäin ajateltuna.
Ja voihan näkö olla taas muuttunut. Optikolla kävin kylläkin viime kesänä ja sain elämäni ensimmäiset moniteholasit! Ikänäkö on iskenyt. Toisaalta kortisoni voi kiihdyttää näköoireita ja sitä kautta myös lisätä päänsärkyä.
Stressi. Se on myös varsin mahdollinen selitys toistuville päänsäryille. Vaikka töissä on ihanaa, on siinä myös todella paljon mietittävää. Nyt hyvinä päivinä tuntuu, että jaksan oikein hyvin olla paikalla vaikka aamusta iltaan ja ideoida, mutta huonona päivinä tulee pelko siitä, että mitä jos en jaksa kehittää, olla luova, ideoida, kohdata, innostaa, kehittää jne? Toisaalta: kuka tahansa, jolla on vaikkapa migreeni tietää, mikä se olo on parin päivän ajan. Tyhjiin ammennettu. Ei lähde, ei irtoa, ei mitään, ei töissä, ei kotona. Odotusta paremmasta.
Hammasten kiristely on myös varsin todennäköinen vaihtoehto. Todistetusti hampaani ovat narskuttelusta - ja ehkä myös tiettyjen lääkkeiden myötävaikutuksesta - siirtyneet hieman paikoiltaan. Ensi viikolla olenkin menossa hammaslääkärille hammaskiskon saamista varten. Sanottakoon tässä yhteydessä, että odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, kun voin vihdoin puhdistaa hammasvälit hammaslangalla! Ensimmäisen vuoden aikana allosiirrosta se ei ole luvallista. Siinä on ilmeisesti verenmyrkytysriski. Joku bakteeri voisi lähteä liikkeelle jonnekin. Juu, en halua tietää enempää. (Enää kolme kuukautta, niin hammaslanka laulaa...)
Onneksi hyviä päiviä on selkeästi enemmän. Tänään olin vaan ihan älyttömän onnellinen. Ei siihen tarvita sen ihmeempää syytä kuin (kivuton) elämä!
Olen mm. nukkunut pitkästä aikaa mahallani. Se ei ollut mahdollista moneen vuoteen selkäkipujen takia, ensimmäisiä oireita syövästä, sen aiheuttamista luustokivuista, näin jälkeenpäin ajateltuna.
Ja voihan näkö olla taas muuttunut. Optikolla kävin kylläkin viime kesänä ja sain elämäni ensimmäiset moniteholasit! Ikänäkö on iskenyt. Toisaalta kortisoni voi kiihdyttää näköoireita ja sitä kautta myös lisätä päänsärkyä.
Stressi. Se on myös varsin mahdollinen selitys toistuville päänsäryille. Vaikka töissä on ihanaa, on siinä myös todella paljon mietittävää. Nyt hyvinä päivinä tuntuu, että jaksan oikein hyvin olla paikalla vaikka aamusta iltaan ja ideoida, mutta huonona päivinä tulee pelko siitä, että mitä jos en jaksa kehittää, olla luova, ideoida, kohdata, innostaa, kehittää jne? Toisaalta: kuka tahansa, jolla on vaikkapa migreeni tietää, mikä se olo on parin päivän ajan. Tyhjiin ammennettu. Ei lähde, ei irtoa, ei mitään, ei töissä, ei kotona. Odotusta paremmasta.
Hammasten kiristely on myös varsin todennäköinen vaihtoehto. Todistetusti hampaani ovat narskuttelusta - ja ehkä myös tiettyjen lääkkeiden myötävaikutuksesta - siirtyneet hieman paikoiltaan. Ensi viikolla olenkin menossa hammaslääkärille hammaskiskon saamista varten. Sanottakoon tässä yhteydessä, että odotan sitä päivää kuin kuuta nousevaa, kun voin vihdoin puhdistaa hammasvälit hammaslangalla! Ensimmäisen vuoden aikana allosiirrosta se ei ole luvallista. Siinä on ilmeisesti verenmyrkytysriski. Joku bakteeri voisi lähteä liikkeelle jonnekin. Juu, en halua tietää enempää. (Enää kolme kuukautta, niin hammaslanka laulaa...)
Onneksi hyviä päiviä on selkeästi enemmän. Tänään olin vaan ihan älyttömän onnellinen. Ei siihen tarvita sen ihmeempää syytä kuin (kivuton) elämä!
Hienoa, että päänsärky on jotenkin aisoissa. Ikävää tosin se, että lääkkeet ärsyttävät vatsaa. Päänsärky on inhottavaa, niin lamaannuttavaa. Kiva, että hyviä päiviä on enemmän :)
VastaaPoistaIhanaa lauantaita!
Kiitos! Ihanaa viikonloppua sinnekin! :)
PoistaMinulla oli migeeenityyppistä päänsärkyä aluksi siirron jälkeen. Ja näkö oli huono, kortisonin takia. Hitaasti oireilu on vähentynyt. Ja sain 2,5 v siirron jälkeen sopivat lasit, puoli vuotta kortisonin lopetuksen jälkeen.
VastaaPoistaSinä olet vielä alkutaipaleella toipumisessa. Ihmettelen, miten jaksat jo töissä. Älä masennu, vaikka voimat on vähissä. Ja sekin kuulostaa niin tutulta, että välissä jaksaa lähes normaalisti ihan pelkän elämänilon takia ja välissä vaan voimat loppuu.
Joo, tuo kortisoni voi kyllä olla yksi syyllinen. Toisaalta se välillä antaa kivasti piristystä. Sitäkin olen miettinyt, että kun/jos se kohta jätetään kokonaan pois, niin minkälainen se oma todellisen jaksamisen taso on? Varsinkin, kun joulukuussa jo suunnitelmissa lukee 100% siirtyminen työelämään! Tästä tosin vielä varmasti keskustellaan Meikussa ja työterveyshuollossakin syksyn aikana. Tavallaan haluaisin, mutta vähän hurjalta se kieltämättä tuntuu, kun olotila on todellakin vaihteleva päivästä toiseen.
PoistaMinulle sopivaa on ollut tehdä osapäiväistä ja jatkan edelleen vuoden eteenpäin osakuntoutustuella. Toivottavasti sinäkin löydät tasapainon työinnon ja todellisen jaksamisen suhteen ajan myötätuntoa.😃
VastaaPoista.. piti olla ajan myötä.😃
VastaaPoista