Siirry pääsisältöön

Kontrolli lähestyy



Uni ei tule silmään. Pyörin ja huokailen. Mietin tulevaa lääkärin vastaanottoa. Mitä, jos syöpä on uusinut?

Tähän asti olen nauttinut yhteisestä syyslomasta perheen kanssa. Tehtiin jopa ensimmäinen varsinainen yhteinen lomamatka sitten kahteen vuoteen ja vietimme muutaman ihanan ja jännittävän päivän Kolin kansallismaisemissa liikkuen ja Pielisen rannalla oleillen. Oli aivan mahtava reissu ja siitäkin olisi paljon kerrottavaa, mutta palaan siihen toisella kertaa.

Tänään palattiin kotiin ja heti jääkaapin täyttämisen ja pyykkikoneen pyöräytyksen jälkeen se jännitys alkoi. Muualla oli helpompi ajatella, noh, muuta. Tunnustelen kroppani kolotuksia ja tuntemuksia ja mietin, että mitä jos, entä jos. Jos näitä kivoja lomia ei tulekaan enempää, jos syöpä pirulainen tulee häiritsemään taas meidän elämää ja mun kansallispuistotavoitetta. Jos jos.

Mahdollisia oireita kyllä löytyy: syövän vaurioittama lonkka kipuilee, sädehoidettu kaula-ranka tuntuu vähän oudolta, solisluu vihloo, jatkuva elohiiri vaivaa, rytmihäiriöitä on vähän väliä. Ja ne toistuvat päänsäryt. Olen ollut myös väsyneempi kuin yleensä ja nukkunut jopa päiväunet useampana päivänä, mitä ei ole tapahtunut enää kuukausiin allosiirron jälkeen. Tai ainakaan niiden vahvojen kipulääkkeiden lopettamisen jälkeen.

Toki näille kaikille löytyy muitakin selityksiä kuin syövän uusiutuminen. Raudanpuute voi aiheuttaa elohiirtä ja rytmihäiriöitä. Luuston kolotukset voivat johtua runsaasta liikkumisesta vaikeassa maastossa, kannattaisi venytellä enemmän ja rauhallisemmin. Diabeetikko-lapsen vaihtelevien verensokeriarvojen vahtaaminen yöllä saattaa olla syynä päiväuniin. Ehkä tämä on kaikki ihan normaalia, tähän toipumisvaiheeseen, kuntoutumiseen, työhön paluuseen ja syöpäkontrolliin liittyvää stressiä ja väsymystä. Kohtahan se selviää.

Olen jälleen kerran kirjoittanut pitkän listan kysymyksiä hematologille alkaen tietysti syöpäarvoista ja tehdyistä verikokeista sekä keuhkojen tilavuustutkimuksista influenssarokotuksiin, ihon käänteishyljintään, äänihuulten polyyppiin ja edelleen jatkuviin polyooma-oireisiin. Paluusta 100% työaikaankin täytyy keskustella. Se olisi nimittäin myöhemmin syksyllä toiveissa, jos tämän hetkinen tilanne ja jaksaminen vain sen sallivat.

Vähän sekin jännittää, että kuka hematologi siellä tällä kertaa on vastassa. Olen tähän mennessä tavannut ainakin viisi eri hematologia Meilahdessa, ja jos osastolla-oloaika sekä Hyvinkäällä hoidettu alkuvaihekin otetaan huomioon, niin luku on yli kaksinkertainen. Ja sen vaan sanon, että lääkärin kokemuksella ja vuorovaikutustaidoilla ON väliä...




Kommentit

  1. Tämä toipilasvaihe on kyllä niin vaihtelevaa voinniltaan, että ei voi kuin ihmetellä itsekin. Omituisia
    oireita, väsymyspäiviä, kummia kolotuksia, kamalia kramppeja, ihmeellusiä infektioita. Ja välissä jaksaa hetken kuin ennen vanhaan.

    Toivottavasti kontrollissa kuulet rauhoittavia uutisia mukavalta lääkäriltä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu