Kontrolli lähestyy

Uni ei tule silmään. Pyörin ja huokailen. Mietin tulevaa lääkärin vastaanottoa. Mitä, jos syöpä on uusinut?

Tähän asti olen nauttinut yhteisestä syyslomasta perheen kanssa. Tehtiin jopa ensimmäinen varsinainen yhteinen lomamatka sitten kahteen vuoteen ja vietimme muutaman ihanan ja jännittävän päivän Kolin kansallismaisemissa liikkuen ja Pielisen rannalla oleillen. Oli aivan mahtava reissu ja siitäkin olisi paljon kerrottavaa, mutta palaan siihen toisella kertaa.

Tänään palattiin kotiin ja heti jääkaapin täyttämisen ja pyykkikoneen pyöräytyksen jälkeen se jännitys alkoi. Muualla oli helpompi ajatella, noh, muuta. Tunnustelen kroppani kolotuksia ja tuntemuksia ja mietin, että mitä jos, entä jos. Jos näitä kivoja lomia ei tulekaan enempää, jos syöpä pirulainen tulee häiritsemään taas meidän elämää ja mun kansallispuistotavoitetta. Jos jos.

Mahdollisia oireita kyllä löytyy: syövän vaurioittama lonkka kipuilee, sädehoidettu kaula-ranka tuntuu vähän oudolta, solisluu vihloo, jatkuva elohiiri vaivaa, rytmihäiriöitä on vähän väliä. Ja ne toistuvat päänsäryt. Olen ollut myös väsyneempi kuin yleensä ja nukkunut jopa päiväunet useampana päivänä, mitä ei ole tapahtunut enää kuukausiin allosiirron jälkeen. Tai ainakaan niiden vahvojen kipulääkkeiden lopettamisen jälkeen.

Toki näille kaikille löytyy muitakin selityksiä kuin syövän uusiutuminen. Raudanpuute voi aiheuttaa elohiirtä ja rytmihäiriöitä. Luuston kolotukset voivat johtua runsaasta liikkumisesta vaikeassa maastossa, kannattaisi venytellä enemmän ja rauhallisemmin. Diabeetikko-lapsen vaihtelevien verensokeriarvojen vahtaaminen yöllä saattaa olla syynä päiväuniin. Ehkä tämä on kaikki ihan normaalia, tähän toipumisvaiheeseen, kuntoutumiseen, työhön paluuseen ja syöpäkontrolliin liittyvää stressiä ja väsymystä. Kohtahan se selviää.

Olen jälleen kerran kirjoittanut pitkän listan kysymyksiä hematologille alkaen tietysti syöpäarvoista ja tehdyistä verikokeista sekä keuhkojen tilavuustutkimuksista influenssarokotuksiin, ihon käänteishyljintään, äänihuulten polyyppiin ja edelleen jatkuviin polyooma-oireisiin. Paluusta 100% työaikaankin täytyy keskustella. Se olisi nimittäin myöhemmin syksyllä toiveissa, jos tämän hetkinen tilanne ja jaksaminen vain sen sallivat.

Vähän sekin jännittää, että kuka hematologi siellä tällä kertaa on vastassa. Olen tähän mennessä tavannut ainakin viisi eri hematologia Meilahdessa, ja jos osastolla-oloaika sekä Hyvinkäällä hoidettu alkuvaihekin otetaan huomioon, niin luku on yli kaksinkertainen. Ja sen vaan sanon, että lääkärin kokemuksella ja vuorovaikutustaidoilla ON väliä...