Siirry pääsisältöön

Musiikillinen epikriisi



Joskus musiikki sanoittaa sen, mitä pinnan alla on. Usein käy myös niin, että tutusta kuoriutuu esiin jotakin ihan uutta, kuin kuulisi teoksen ensimmäisen kerran.

Kävin viime viikolla Musiikkitalossa kuuntelemassa ja kokemassa Igor Stravinskyn aina yhtä säväyttävän Kevätuhrin (Le sacre du printemps) Helsingin kaupunginorkesterin soittamana ja Susanna Mälkin johtamana.

Kevätuhrissa Stravinski kuvaa musiikin keinoin (tällä kertaa kyseessä oli konserttiesitys, ei baletti) primitiivistä heimoa, jonka kevään tuloon liittyviin traditioihin kuuluu uhrata nuori tyttö. Tyttö tanssii itsensä hengiltä muun heimon katsellessa.

Olen kuullut teoksen moneen kertaan, esityksenä, levyltä ja nähnyt balettinakin ja aina se on ollut mahtava kokemus. Nyt se muuttui joksikin muuksi. Yhtäkkiä se oli kuin tämä kohta kaksivuotinen kierrokseni tämän verisyövän kanssa, eräänlainen musiikillinen epikriisi tiivistettynä puoleen tuntiin.

Alun hienoista hienoin, herkistä herkin fagottisoolo muuttuu pian julmaksi, pakottavaksi rytmiseksi piiskaamiseksi. Pieniä kauniita sooloja pitkin matkaa, lyhyitä melodioita, milloin huilu, milloin käyrätorvi vuorossa. Ja sitten se raaka joukkio. Pilkallisiksi ja piinaaviksi muuntuvat vääristyneet muistumat slaavilaisista kansanlaulumelodioista.

Niin tuttua on se kouriintuntuva hätä. Kun sydämen syke kiihtyy ja tuntuu kuin koko olevaisuus räpiköisi loukkuun jääneen linnun tavoin etsien ulospääsyä ansasta, jossa ei halua olla.

Äkkiä se ei ollutkaan orkesteriteos, vaan se oli minun elämäni. Keskelle ihan tavallista ja normaalia, tuli verisyöpä ja mullisti minun ja koko meidän perheen elämän. Epätoivoiset hetket, toivon pilkahdukset, rukous, piinaava epävarmuus, pelottavat syöpähoidot, uhkaavat syöpäsolut, selviytymisen lupaus, uusimisen pelko - kaikki oli siinä.

Oli kerta kaikkisen voimakas elämys tuo konsertti. Monella tasolla. Hetkittäin henki salpautui.

Se loppu ei ollut onnellinen, tyttö tanssi itsensä hengiltä. Musiikki loppuu kuin veitsellä leikaten.

Minä odotan nyt yhdeksän kuukauden kontrollia ja toivon, että kaikki on edelleen hyvin.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Marja17. lokakuuta 2018 klo 23.50

    Pystyin ihan kuulemaan musiikin ja eläydyin siihen. Toivottavasti kaikki on edelleen hyvin <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu
7 kommenttia
Lue lisää