Musiikillinen epikriisi

Joskus musiikki sanoittaa sen, mitä pinnan alla on. Usein käy myös niin, että tutusta kuoriutuu esiin jotakin ihan uutta, kuin kuulisi teoksen ensimmäisen kerran.

Kävin viime viikolla Musiikkitalossa kuuntelemassa ja kokemassa Igor Stravinskyn aina yhtä säväyttävän Kevätuhrin (Le sacre du printemps) Helsingin kaupunginorkesterin soittamana ja Susanna Mälkin johtamana.

Kevätuhrissa Stravinski kuvaa musiikin keinoin (tällä kertaa kyseessä oli konserttiesitys, ei baletti) primitiivistä heimoa, jonka kevään tuloon liittyviin traditioihin kuuluu uhrata nuori tyttö. Tyttö tanssii itsensä hengiltä muun heimon katsellessa.

Olen kuullut teoksen moneen kertaan, esityksenä, levyltä ja nähnyt balettinakin ja aina se on ollut mahtava kokemus. Nyt se muuttui joksikin muuksi. Yhtäkkiä se oli kuin tämä kohta kaksivuotinen kierrokseni tämän verisyövän kanssa, eräänlainen musiikillinen epikriisi tiivistettynä puoleen tuntiin.

Alun hienoista hienoin, herkistä herkin fagottisoolo muuttuu pian julmaksi, pakottavaksi rytmiseksi piiskaamiseksi. Pieniä kauniita sooloja pitkin matkaa, lyhyitä melodioita, milloin huilu, milloin käyrätorvi vuorossa. Ja sitten se raaka joukkio. Pilkallisiksi ja piinaaviksi muuntuvat vääristyneet muistumat slaavilaisista kansanlaulumelodioista.

Niin tuttua on se kouriintuntuva hätä. Kun sydämen syke kiihtyy ja tuntuu kuin koko olevaisuus räpiköisi loukkuun jääneen linnun tavoin etsien ulospääsyä ansasta, jossa ei halua olla.

Äkkiä se ei ollutkaan orkesteriteos, vaan se oli minun elämäni. Keskelle ihan tavallista ja normaalia, tuli verisyöpä ja mullisti minun ja koko meidän perheen elämän. Epätoivoiset hetket, toivon pilkahdukset, rukous, piinaava epävarmuus, pelottavat syöpähoidot, uhkaavat syöpäsolut, selviytymisen lupaus, uusimisen pelko - kaikki oli siinä.

Oli kerta kaikkisen voimakas elämys tuo konsertti. Monella tasolla. Hetkittäin henki salpautui.

Se loppu ei ollut onnellinen, tyttö tanssi itsensä hengiltä. Musiikki loppuu kuin veitsellä leikaten.

Minä odotan nyt yhdeksän kuukauden kontrollia ja toivon, että kaikki on edelleen hyvin.