Siirry pääsisältöön

Kotiin!

Pääsen tänään kotiin! 23 päivää sairaalassa, pienessä eristyshuoneessa... Sanotaanko vaikka, että ei tule ikävä!

Viikonloppu oli henkisesti tosi vaikea. Tuntui, että pää hajoaa ja oli järkyttävä ikävä. Onneksi eilen veriarvot olivat pompsahtaneet normaalin rajoihin (minimiviitearvoille) ja sen seurauksena varsinaiselle eristykselle ei enää ollut perusteita. Olisin päässyt kävelemään käytävälle, mutta täällä on jotakin ripulia ollut liikkeellä, joten sain pysytellä tässä turvallisessa, tutussa pikku pesässäni.

Kaulakatetri otettiin eilen pois. Jännitin sitäkin toimenpidettä, mutta se oli onneksi nopeasti ohi. Katetri lähetettiin vielä kaiken lisäksi viljelyyn eli tarkistettiin, ettei siinä kasva mahdollisia tulehduksen aiheuttajia.

Tänään aamulla hematologi kävi sitten kyselemässä vointia ja kertomassa, että pääsen kotiin! Vaihdoin omat vaatteet päälle heti ja nyt olen vähän pakkaillut. Osastonlääkäri käy vielä tekemässä varsinaisen kotiutuksen. Sitten kyytiä odottelemaan.  Olen ihan täpinöissäni

Olen tullut tässä ajassa hajuste-herkäksi: hoitajien kevytkin hajuvesi tai dödö käy nenään, ja nyt omien vaatteiden huuhteluaine tuntuu tuoksuvan voimakkaasti. Hiusten lisäksi myös kainalokarvat ovat lähteneet, mutta muut karvat pysyneet ainakin toistaiseksi. Säärikarvat olisivat kyllä minun puolestani saaneet kadota...

Toipuminen jatkuu vielä pitkään. Ja samoin ruokarajoitukset ja julkisten tilanteiden välttely. Yritän keinolla millä hyvänsä pysytellä terveenä, sillä vastustuskyky pysyy vielä kauan alhaalla enkä todellakaan halua takaisin sairaalaan, enkä syödä sairaalaruokaa! Kiitti, tämä riitti.

Tänään saan halata mun miestä ja pitää lapsia sylissä! Jos en jaksa muuta, niin maataan sängyllä kaikki ja luetaan yhdessä!



@Pixabay


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown8. elokuuta 2017 klo 0.49

    Ihanaa, että pääset kotiin <3. Mä olin viimeks reissussa 26 päivää. Nyt sitten lepäilet ja keräät voimia rakkaitesi kanssa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...
2 kommenttia
Lue lisää