Siirry pääsisältöön

Ihanaa ja rankkaa

Kotona olo on ihan parasta, mutta myös raskasta pitkän sairaalaelon jälkeen. Täällä jotenkin korostuu se kaikki, mihin ei vielä pysty ja mitä ei vaan jaksa. Sairaalassa voimattomuus kuuluu vähän kuin asiaan.

Olen silti erittäin onnellinen kotona, siitä ei pääse mihinkään! Maanantaina kotiuduin ja kyllä se oli ilon päivä koko perheelle! Itselläni tunteet purkautuivat myös itkuna parin päivän ajan. Olin järkyttynyt pitkästä poissaoloajasta, ja vaikka siellä toisessa eristysmaailmassa pärjäsin jopa yllättävän hyvin, niin kotiin päästyä iski shokki. (Tai sitten se oli vaan vierotusoire pahoinvoinninestolääkkeenä käytetystä Temestasta...)

Näinä ensimmäisinä koti-päivinä olen ollut pystyssä enemmän kuin sairaalahuoneessani. Siitä seurauksena on välillä noussut lievää lämpöä, elimistö on varmaankin niin kovassa prosessissa vielä. Ja onhan täällä enemmän kaikenlaista kuormittavaa (allergeenit ja muut pöpöt sekä eliöt), mitä ei eristyksessä ollut eli keho joutuu niihin nyt sopeutumaan uudelleen.

Lapset aloittivat toinen kolmannen luokan ja toinen eskarin. Onni oli ehtiä kotiin alkujännityksen aikana! Pientä säätöä aiheuttaa Poikasen tapaturma-alttius, kippasi nimittäin skeittilaudalla ja nyt toisessa kyynärpäässä on lievä murtuma - ja siten myös kipsi. Ei se kyllä vauhtia hirveästi tunnu hidastavan, mutta äitiä on tarvittu!

Onni on myös saada syödä sitä, mitä mieli tekee, ja maustaa ruokaa! Kaikki sairaala-aikana kaivatut mielihalut on toteutettu! Kahvi ei edelleenkään kyllä maistu. Mies yritti ehdotella punaviinilasillista illalla takapihalla, mutta jouduin siitäkin vielä kieltäytymään.



@Pixabay



Kommentit

  1. Kotona on hyvä olla <3. Sairaalassa on niin erityksissä omassa pienessä pesässään ja hoitajat lähellä, joten on se jonkinmoinen shokki kun kotiin palaat. Itse kanssa käsitin vasta silloin että kuinka kauan oikein olin ollut poissa kotoa, jotenkin sairaalassa se ajankulu hämärtyy: huonon ja sekavan olotilan takia ja sairaalassa kaikki on niin aikataulutettua. Itkuherkkänä ihmisenä pysyin suht hyvin sairaalassa kasassa, mutta kotiin päästyä meni kanssa muutama päivä itkiessä.
    Itse pääsin perjantaina kotiin ja muistan kun maanantaina mies lähti töihin ja lapset kouluun niin oli aika pelottavakin olo jäädä yksin. Tunteja laskin, että koska joku tulee kotiin mutta meni kyllä nopeasti ohi ja pääsi taas jonkinmoiseen normaaliin kotirytmiin.
    Kotosalla kyllä korostuu se ettei ollutkaan mitenkään häävissä kunnossa: tuskahikeä pukkas vähän väliä kun jotain pientäkin yritti tehdä. Mutta päivä päivältä se helpottaa ja yhtäkkiä huomaatkin että onkin tehnyt ja jaksanut kaikenlaista. Hyvällä omallatunnolla kannattaa kyllä ottaa pikkupäikkäreitä jos siltä tuntuu :). Ja pienet kävelylenkit päivällä tekevät ihmeitä.
    Hyvä ruoka ja parempi mieli vai miten se menikään... Kotona on niin hyvä olla ja juuri syödä sitä mitä haluaa (paitsi ne rajoitukset rajoittaa) ja koska tekee mieli, sairaalaruoka on kyllä niin syvältä. Niin makunsa kuin hajunsakin puolesta.
    Tervehtymistä ja aurinkoista mieltä niin sinulle ja Poikasellekkin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu