Siirry pääsisältöön

Onkohan se korona?


Olen kotona flunssassa. Onkohan se korona? 

Tämä ajatus käy väistämättä mielessä viime päivien uutisoinnin jälkeen. Yksi jos toinenkin koulu tai koululuokka on parin päivän sisällä laitettu karanteeniin. Uusia tartuntoja ilmenee joka päivä. Lentoja perutaan. Yritykset rajoittavat työmatkoja. Työpaikkojen seinille on ilmestynyt käsienpesu- ja yskimisohjeita.

En nyt ihan ensimmäisenä epäile, että minulla olisi juuri korona enkä ole jaksanut huolestua sen enempää kuin olen lievästi immuunivajeisena huolestunut mistä tahansa muustakaan pöpöstä (eli aika paljon kuitenkin, suom. huom.). Erilaisia viruksia on liikkeellä kuitenkin aika montaa muutakin ja nekin voivat kehittyä ilkeiksi.

THL:n mukaan erityiseen riskiryhmään kuuluvat sellaiset joilla on mm.:
Vastustuskykyä heikentävä tauti, esim.
  • lymfooma tai muu aktiivisessa hoidossa tai seurannassa oleva syöpä
  • HIV-infektio
  • perna puuttuu tai ei toimi
  • elinsiirron, kudossiirron tai kantasolusiirron jälkitila
  • synnynnäinen immuunipuutostila

Seurannassa oleva syöpä (toivottavasti uinuva) ja kantasolusiirron jälkitila siis noista mainituista mun kohdalla kyseessä. Seurantaa pitäisi myelooman suhteen olla kolmen kuukauden välein, mutta uuteen Apotti-järjestelmään siirtyminen on sekoittanut pakkaa ja siirtää osaltani kontrollia, jonka piti olla tässä kuussa.

Hiihtolomasta on jotakuinkin kaksi viikkoa. Työyhteisöstä moni on silloin käynyt Italiassa laskettelemassa tai pyörähtänyt jossakin muualla maailmalla. Tietääkseni en ole ollut suorassa kontaktissa kehenkään altistuneeseen, mutta kun ympärillä pyörii tuhatkunta ihmistä, niin en välttämättä ole ihan kartalla kaikkien menemisistä ja kontakteista.

Hyvää tässä on ollut se, että nyt käsihygieniasta ja oikeasta yskimistavasta puhutaan ääneen ja ihmiset todellakin ovat tehostaneet toimintaansa tässä mielessä! Se ilahduttaa pöpökammoisen mieltä, jos tästä jotakin positiivista haluaa hakea.

Hesarista luin noin kuukausi sitten, miten SARS-epidemiasta aikoinaan selvinnyt mies kertoo nyt yrittävänsä vältellä korona-virusta Hongkongissa:

Näillä keinoin Alex Lam välttelee virusta

  1. Poistu asunnosta vain kun se on todella tarpeen.
  2. Vältä väkijoukkoja.
  3. Pese käsiä vähintään kahden tunnin välein.
  4. Peseydy, kun tulet kotiin ulkoa.
  5. Siivoa kotisi muutaman kerran viikossa. Tuuleta usein.
  6. Kiinnitä huomiota rahan käsittelyyn, käteisessä on usein bakteereita.
  7. Käytä hengityssuojainta ulkona.
  8. Älä kättele tai koskettele muita ihmisiä.
  9. Vältä koskemasta kaiteisiin, ovenkahvoihin tai esimerkiksi hissin nappuloihin paljain sormin.
  10. Pyykkää tavallista useammin.

          HS 17.2.2020

Tutulta kuulostaa. Tätähän mun elämä on ollut jo yli kolme vuotta! Kaikenlaisten pöpöjen välttelyä. Syöpähoitojen ja allosiirron aikana hankittu tieto lisää tuskaa.

Tai no, kuluneen vuoden aikana olen rentoutunut huomattavasti monien asioiden suhteen, mutta tietyt tavat ovat tulleet jäämään: en koskaan enää paina hissin nappia sormella, vaan kyynärpäällä, ja paikoissa, joissa kulkee paljon ihmisiä, en koske ovenkahvoja käsin vaan pistän käden taskuun tai käärin hihaan. Käsiä pesen pakkomielteisen usein ja pieniä käsidesipulloja löytyy joka laukusta ja työtilojen nurkista. Olen myös tietoisesti opetellut olemaan koskettamatta kasvojani, ja jos mahdollista, niin vältän myös kättelyä ja perheen ulkopuolisten halailua. Ja vaikutan ulkopuolisen silmään varmaankin juuri siltä, mitä olenkin: pöpökammoinen ja ylpeä siitä! 

Voiko käsihygieniasta puhua liikaa? Joidenkin mielestä uutisointi ainakin korona-viruksen suhteen on edennyt jo hysteerisiin mittoihin. Pöpöjen estoon harjaantunut silmäni näkee kuitenkin pävittäin ihan aikuisia keski-ikäisiä, sivisyneen oloisia ihmisiä vaikkapa konserttipaikalla kaivamassa nenäänsä tai nuoria julkisissa kulkuvälineissä syömässä kynsiään. Siinä mielessä valistus on ihan paikallaan! 

Vaikka ei itse pelkäisikään sairastumista, niin lähes kaikkien lähipiirissä on joku, jolle tämä tai jokin muu virus voi olla kohtalokas esimerkiksi perussairauden takia. Perushygieniasta ja tautien levittämisen välttämisestä huolehtiminen on siinä tilanteessa halpa vakuutus, ja samalla pieni, mutta suuri huomaavaisuus lähimmäistä kohtaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu

Niin kuin menneitä ajatellaan

  "Pystytkö sinä nyt elämään ihan normaalia elämää vai ajatteletko sairautta vielä joka päivä?"  kysyi hematologi kesäisen kontrollipuhelun yhteydessä. Tällä hetkellä elän ihan normaalia elämää. Jos ajattelen syöpää, ajattelen sitä niin kuin menneitä ajatellaan. Että ohhoh, olipas se ja mitä kaikkea siihen liittyi, mistä oikein olenkaan selvinnyt. Ajatukset pompsahtelevat mieleeni, silloin kun joku puhuu jotain aiheeseen liittyvää, tai lehdessä on artikkeli tai muuten jokin yllättävä tekijä muistuttaa noista kolmesta elämäni raskaimmasta vuodesta.  Harva tuttu enää kysyy mitään asiasta. Korkeintaan joskus joku kommentoi, että näytän niin terveeltä nyt. Se tietysti tarkoittaa, että olen joskus näyttänyt ...noh, sairaalta. Nyt on tukkaa päässä, iho on kunnossa ja liikun suht normaalisti, pääkin on palautunut normaaliin mittoihinsa eikä ole enää kortisonin turvottama. On kivempi ajatella, että ihminen, joka oli sairas, on nyt terve ja siinä se. Ja kyllä se minullekin kelpaa! En