En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, joten en kärsinyt yli kolmen vuoden kiellosta olla möyrimättä multaa. Enemmän harmitti se, kun kotiin ei syöpähoitojen aikana saanut tuoda leikkokukkia. Nyt noiden rajoitusten poistuttua olen yhtäkkiä löytänyt itseni kaapimasta sammaloitunutta, pientä kasvilaatikkoani innolla, istuttanut uutta nurmikkoa, kesäkukkia ja hoitanut muutenkin pihaa.
Mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Onko tämä pitkä koronakevät ja loputtomalta tuntunut läppärin äärellä nyhvääminen herättänyt halun saada jotakin uutta kasvamaan? Jotakin konkreettista ja näkyvää.
Ehkä se on eräänlainen toivon versomisen merkki. Halu kasvattaa ja hoitaa, ympäröidä itsensä kauneudella. Ja luonto on kauneinta, mitä tiedän.
Nyt on ensimmäinen päivä kesäkuuta. Juhlistin sitä käymällä pitkällä metsälenkillä. Ajoin vahingossa ohi aikomani tienristeyksen ja löysin sattumalta aivan uusia polkuja. Joka mutkan takana oli hieno harju, pieni lampi tai kimmeltelevä järvi. Uhkun intoa päästä tutkimaan aluetta lisää!
Kesän tavoitteissa on tutustua muutamaan uuteen kansallispuistoon, myös pohjoisen suunnassa. Lisäksi olen suunnitellut, että tästä elokuuhun asti vaeltelen polkuja ja rakkaita rämeitäni pitkin vähintään 100km! Tarkistelin hieman menneen kevään saldoa ja olen tämän vuoden puolella rämpinyt noin 150km, siis todella rämpinyt eli kulkenut pitkin soita, välillä polulla, välillä polun vieressä. Koiran ulkoiluttamista lähistöllä tai kuntoratoja ei ole laskettu tuohon. Siihen nähden tuo 100km on aika kova tavoite. Tämän saavuttaminen vaatii tietysti sen, että pysyn terveenä ja vältän vähintäänkin koronan.
Sain viime viikolla postia hematologilta. Kontrolli tulossa. Ihmettelin, että miten niin taas, kunnes tajusin, että johan siitä edellisestä tosiaankin tulee jo se kolme kuukautta. Kevät on vaan mennyt niin hullua vauhtia. Olen ollut monessa mielessä uuden äärellä ja haastanut itseäni. Myös kotona on ollut vauhdikasta, kun kaikki olemme täällä olleet yhdessä 24/7 etähommissa. Kontrolli kuitenkin lähestyy ja ainahan se mietityttää. Pitäisi kysyä lähetettä mammografiaan ja MPR-rokotukseen ja tiedustella, mitenköhän kauan nämä kontrollit jatkuvat näin tiheinä. Ja tietysti se tärkein: vieläkö uudet kantasoluni ovat pystyneet pitämään syöpäsolut aisoissa?
Hei!
VastaaPoistaPäätinpä laittaa sinulle kommenttia. Olen seurannut blogiasi alusta asti ja jännityksellä elänyt mukanasi hoitojen vaiheet ja käänteet.
Olen niin iloinen aina kun käyn täällä kurkkaamassa, että kaikki on hyvin.
Toivottavasti myös tuleva kontrollisi näyttää puhdasta!
Hyvää kesää!
Hei Tiina! Kiitos, kiva kun olet ollut 'seurana'! <3 Kesä on ollut aivan ihana ja kaikki on edelleen oikein hyvin, kontrollikin oli ja meni!
PoistaHyvää elokuun alkua sinulle!