Yritän pitää henkisesti kiinni kesästä, vaikka syksyn merkit rutiineineen pyörivät jo ilmassa. Sataa ja tuulee. Koulu on alkanut. Lapset harrastavat iltaisin. Herätään taas ihmisten aikoihin ja eletään säädyllisesti kellon kanssa. Olen palannut loman jälkeen töihin.
Töiden alkaminen ei ollut niin kamalaa kuin kesällä pelkäsin. Viime kevään infektioputkesta jäi ahdistus. Ei ollut kivaa olla töissä sairaana tai puolikuntoisena. Ei ollut kivaa olla myöskään sairaslomalla.
On tuntunut erityisen hyvältä huomata, että kunto on kohonnut kesän aikana ja jaksaminen on aivan eri tasoa kuin ennen lomaa. Ja kun jaksaminen on kohdillaan, on töissä suorastaan kivaa! Jaksan innostua ja toivottavasti innostaa muitakin. Mun työn luonteeseen kuuluu toisten innostaminen ja oma jaksaminen on siinä aika lailla avainasemassa.
Olen saanut olla pari kuukautta terveenä, se taitaa olla kaiken hyvinvoinnin alku ja juuri.
Muuten mikään ei ole juurikaan muuttunut. Olen käynyt kesällä viikottain sellaisessa Gepa-huuhteluhoidossa tämän pissavammani kanssa. Valitettavasti se ei ole auttanut niin paljon kuin toivoin, mutta ehkä vähän kuitenkin. Jos ennen kävin 24-30 kertaa vuorokaudessa vessassa, niin nyt ehkä 20-24. Ja pahoja kipukohtauksia on ollut vähemmän, eli jotakin kuitenkin.
Sain kesällä vessapassin, mutta en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. Sen pelkkä olemassaolo kuitenkin helpottaa stressiä, sillä jos joutuisin hädissäni menemään vaikka inva-vessaan ja minua siitä paheksuttaisiin, voisin vilauttaa passia eikä tarvitsisi syyllistyä. Ainakin kuvittelen niin.
Syöpäkontrolli oli viimeksi toukokuussa. Ensi viikolla menen pitkästä aikaa labroihin ja kuukauden päästä hematologi lähettää minulle kirjeen tuloksista! Aikamoista! Toivotaan, että osaa kirjoittaa ymmärrettävästi.
Iho-oireita on aina silloin tällöin. Kaulalla, silmien ympärillä, niskassa ja käsivarsissa. Ne lienevät nyt krooninen vaiva. Kolikkoihottuman tyyppiset laikut ilmestyvät yhtäkkiä, kutisevat ja kirvelevät. Joko se on käänteishyljintää, atopiaa tai sitten allerginen reaktio. Hydrokortisonivoide tai takrolimuusi-voide auttaa pahimmassa vaiheessa. Olen jättänyt ruokavaliosta rakastamani siemenet ja pähkinät pois, koska olin aistivinani jotakin yhteyttä niiden kanssa. Tarkkailen tilannetta.
Eilen matkalla töistä kotiin havahduin outoon onnen tunteeseen. Keskellä tätä arkea ja pyöritystä on ihan hyvä olla.
Kommentit
Lähetä kommentti