Tässä huoneessa

@Pixabay

Ulkona vinkuu ja mereltä tupruttaa lunta vaakasuorassa. Edes Tornisairaalaa ei ikkunasta meinaa nähdä, vaikka se tuossa kylkituntumassa onkin. Onneksi ei tarvitse nyt lähteä mihinkään. Katselen uutisista myräkkäkuvia ja käperryn tiukemmin nojatuoliini viltin sisään.

Neljäs sairaalaviikko alkoi. Aika moni on kysynyt, että mitä teen täällä kaiket päivät ja miten saan ajan kulumaan yhdessä huoneessa. Ja miten pää pysyy kasassa?

Ne on niitä samoja asioita, mitä olen jo aikaisemmin maininnut: kirjotan (päiväkirjaa, blogia, tajunnanvirtaa), väritän värityskirjaa, luen, chattailen, nukun päikkäreitä, käyn suihkussa, syön, meditoin ja katson vähän (yllättävän vähän) telkkua.

Katson kuitenkin joka päivä jotakin komediaa tai stand uppia. Katsoin Grace & Frankie - sarjan viimeisimmän kauden ja tällä hetkellä vaihtelen Frasierin ja Dave Chappellen välillä. Ajattelen, että nauru on hyvästä. Yhden hienon leffankin olen täällä katsonut ja se oli Stephen Hawkingista kertova Kaiken teoria (ja aion katsoa kaiken, mitä Eddie Redmayne ikinä tekeekin!).

Välillä teen Tai chita tai poljen kuntopyörällä, mutta nyt on ollut pari päivää vähän heikompi olo.

Soitan myös joka päivä ukulelea ja lauleskelen, tosin nyt on sormenpäät niin kipeät, että huomenna täytynee lepuuttaa. Repertoaarini tällä hetkellä: Veden alla, Kaksoiselämää, Vem tänder stjärnorna, All I have to do is dream, Ooa hela natten, Vanha holvikirkko, Tuuleksi taivaanrantaan, Valot, Time after time, Ota lähellesi, Säännöt rakkaudelle, Fairytale gone bad jne. Eli sellaista, mitä on kiva laulaa ja missä ei ole liian vaikeita sointuja. Perussoinnut alkavat kulkea ihan mukavasti ja pienet melodiatkin. On myös monta sellaista laulua, jota haluaisin laulaa, mutta en pysty. Liikutusefekti on liian voimakas, tarpeeksi kevyttä pitää olla. Onneksi täällä on hyvä äänieristys, ei tarvitse pelätä kenenkään häiriintyvän.

Olen ollut nyt totaalisessa eristyksessä. Kaikilla tuntuu olevan joku tauti, joten kukaan ei pääse tänne katsomaan. Viime viikolla meillä oli poika kipeänä ja nyt on esikoinen ollut koko viikon kuumeessa, yskässä ja nuhassa eli mies ei edelleenkään voi tulla vierailulle. Videopuheluita käydään kyllä ahkerasti. Kavereillakin on joko itsellä tai perheessä joko vatsatautia tai flunssaa. Elämme tautisia aikoja... Onneksi jotkut hoitajat ehtivät välillä jäädä vähän juttelemaan.

Mutta kuten jo joskus aiemmin olen todennut, luonteessani on aimo annos erakkoa, joten pystyn sopeutumaan tähän. Toisaalta kesän autologisen siirron eristyksestä tiedän, että järkytys purkautuu kunnolla vasta kotiin päästyä.

Sitten tuossa minun pöydälläni on sellainen ihana purnukka, jonka sain yllätyksenä tänne tullessani. Se on täynnä ystävien ja perheen kirjoittamia voimalauseita ja joka päivä poimin sieltä yhden lapun! Oikein pahana päivänä saa ottaa kaksi, vielä en ole tarvinnut. Esimerkiksi tällaisia:

It always seems impossible until it´s done. - Nelson Mandela

Hauskaa päivää, äiti! t. Tinttis

Oot rakas. t. Poikanen

Kaappien ovet olen tapetoinut ystävältä saamillani voimakorteilla. Ne tuovat väriä huoneeseen ja niitä on hyvä käydä välillä katselemassa ja mietiskelemässä. Niitä katsellessa mieli rauhoittuu ja muistan sen kaiken, mistä olen kiitollinen ja miksi olen täällä, tässä huoneessa.