Kuvittele shotti, jossa yhdistyy kalanmaksaöljy ja fernet branca (tai muu karsastamasi katkero), joka sinun on nautittava kahdesti päivässä. Miltä kuulostaa?
Suunnilleen sellaiselta maistuu käänteishyljinnän estoon tarkoitettu Sandimmun. Kertaakaan en ole vielä oksentanut sitä pois, mutta kyllä siitä pitkäksi aikaa etova olo jää. Keksin onneksi pyytää ystävää tuomaan Turkin pippureita ja jotakin muutakin salmiakkia ja se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi: ei nimittäin mene kuin hetki ja ihana salmiakin maku on vallannut suun ja Sandimmun unohtuu!
Tänään tuli toinenkin syy napsia tätä väkevää herkkua, nimittäin jälleen alhainen verenpaine. Luvut 86/74 ja sykkeet korkealla, ja on muuten mitattu muutaman kerran tänään. Olokin on vähän hassu. Ei varsinaisesti pyörrytä, mutta hiki kihoaa otsalle, jos vaikka vähän aikaa istuu pöydän äärellä. Lääkärin suosituksesta olen nyt sitten napsinut salmiakkia vähän joka välissä.
Minut on nyt erotettu Pertistä! Tuntuu aika hyvältä, kun ei tarvitse kaveria kuljettaa vessaan mukaan eikä yöllä varoa, että makaankohan nyt jonkun letkun päällä ja alkaakohan se kohta taas piipata. Vaikka tuolla se nurkassa vielä kyyhöttää ja odottelee, josko vielä tarvittaisiin.
Veriarvot alkavat olla ihan kotiutuskelpoisia! Neutrofiilit jopa tuplaantuivat eilisestä ja trombosyytit ovat täysin normaalilla tasolla.
Olen täällä kuitenkin vielä viikonlopun yli, koska minun täytyy pystyä juomaan nestettä 3 litraa vuorokaudessa. Luulin sen käyvän ihan helposti, mutta eipä se mennytkään niin. Kun on 4 viikkoa ollut tippaletkussa ja kroppaan on juotettu 4-5 litraa nestettä joka päivä, olen saanut juoda n. 1,5l/vrk. Siihen nähden tämä 3 litraa on aikamoinen lisäys. Eilen yritin ja pääsin 2,5 litraan, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Alkoi tuntua, että vesi tulee kohta yläpäästä ulos. Niinpä jouduin sitten muutamaksi tunniksi taas Pertin vaikutuspiiriin. Tänään uusi yritys, mutta taitaa jäädä samaan tuo määrä.
Noita Sandimmun-pitoisuuksia seurataan vielä labrakokeilla. Tähän mennessä joka päivä on annostusta muutettu ja ennen kotiin pääsyä pitää löytää sellainen pysyvämpi annostus, jolla lääkkeen pitoisuus veressä pysyy tasaisena.
Kotiin on niin hirveä ikävä, että en pysty siitä kirjoittamaan. Tuntuu, että olen jämähtänyt tammikuuhun ja päätynyt jotenkin elokuvaan Päiväni murmelina 2. Leuka loksahti auki, kun joku mainitsi, että kohtahan on jo maaliskuu!
Suunnilleen sellaiselta maistuu käänteishyljinnän estoon tarkoitettu Sandimmun. Kertaakaan en ole vielä oksentanut sitä pois, mutta kyllä siitä pitkäksi aikaa etova olo jää. Keksin onneksi pyytää ystävää tuomaan Turkin pippureita ja jotakin muutakin salmiakkia ja se osoittautui toimivaksi ratkaisuksi: ei nimittäin mene kuin hetki ja ihana salmiakin maku on vallannut suun ja Sandimmun unohtuu!
 |
| @GoogleImages |
Tänään tuli toinenkin syy napsia tätä väkevää herkkua, nimittäin jälleen alhainen verenpaine. Luvut 86/74 ja sykkeet korkealla, ja on muuten mitattu muutaman kerran tänään. Olokin on vähän hassu. Ei varsinaisesti pyörrytä, mutta hiki kihoaa otsalle, jos vaikka vähän aikaa istuu pöydän äärellä. Lääkärin suosituksesta olen nyt sitten napsinut salmiakkia vähän joka välissä.
Veriarvot alkavat olla ihan kotiutuskelpoisia! Neutrofiilit jopa tuplaantuivat eilisestä ja trombosyytit ovat täysin normaalilla tasolla.
Olen täällä kuitenkin vielä viikonlopun yli, koska minun täytyy pystyä juomaan nestettä 3 litraa vuorokaudessa. Luulin sen käyvän ihan helposti, mutta eipä se mennytkään niin. Kun on 4 viikkoa ollut tippaletkussa ja kroppaan on juotettu 4-5 litraa nestettä joka päivä, olen saanut juoda n. 1,5l/vrk. Siihen nähden tämä 3 litraa on aikamoinen lisäys. Eilen yritin ja pääsin 2,5 litraan, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Alkoi tuntua, että vesi tulee kohta yläpäästä ulos. Niinpä jouduin sitten muutamaksi tunniksi taas Pertin vaikutuspiiriin. Tänään uusi yritys, mutta taitaa jäädä samaan tuo määrä.
Noita Sandimmun-pitoisuuksia seurataan vielä labrakokeilla. Tähän mennessä joka päivä on annostusta muutettu ja ennen kotiin pääsyä pitää löytää sellainen pysyvämpi annostus, jolla lääkkeen pitoisuus veressä pysyy tasaisena.
Kotiin on niin hirveä ikävä, että en pysty siitä kirjoittamaan. Tuntuu, että olen jämähtänyt tammikuuhun ja päätynyt jotenkin elokuvaan Päiväni murmelina 2. Leuka loksahti auki, kun joku mainitsi, että kohtahan on jo maaliskuu!
Kommentit
Lähetä kommentti