Siirry pääsisältöön

Kolmas kerta toden sanoo?

@Pixabay


Aurinkoinen perjantaiaamu, valoa tulvii tähän sairaalahuoneeseen. Ulkona näyttää kylmältä, mutta kutsuvalta. Aamulabrat on otettu, vitaalit mitattu ja sytomegalo-lääke CyMeVene tippuu suoneen.

Odotan lääkärin käyntiä kovasti. Saatan nimittäin päästä tänään kotiin! Se olisikin jo kolmas kotiutus sen varsinaisen kotiutuksen jälkeen.

Illalla tosin ajelen tänne takaisin parin tunnin lääketiputusta varten, mutta yöksi sitten omaan sänkyyn. Ja huomenna aamulla takaisin, ja illalla. Silti, saisin olla kotona! Rumba jatkuu niin kauan, kunnes verikokeissa saadaan kaksi peräkkäistä negatiivista tulosta sytomegaloviruksen osalta ja nuo verikokeet otetaan aina kahdesti viikossa: maanantaisin ja torstaisin.

Olen nyt noin kuukauden ikäinen eli vielä hyvin herkässä tilassa. 3-4 kuukauden jälkeen siirrosta on yksi tärkeä etappi, jos kaikki on hyvin, voidaan alkaa purkaa lääkitystä sekä ruokarajoitteita. Eikä raju akuutti käänteishyljintä ole enää niin todennäköistä. Seuraava etappi on n. 6 kuukauden kuluttua ja jos ensimmäistä vuosipäivää pääsee viettämään, niin alkaa olla jo turvallisimmilla vesillä. Mutta mennään nyt se kuuluisa päivä kerrallaan.

Sandimmun-käänteishyljinnän annostusta on taas lisätty ja verenpaine on vähän noussut. Se on siis noussut normaalille tasolle, kun se minulla on aina ollut todella alhainen. En siis edelleenkään tarvitse verenpainelääkitystä, mikä monelle tämän lääkkeen kanssa lähtee mukaan, jee! Verensokeriarvotkin ovat tasoittuneet eikä insuliiniakaan tarvitse pistää. Hyvä, sillä mitä vähemmän ylimääräisiä lääkkeitä, sitä parempi! Tässä riittää napsittavaa ja muistamista ihan tarpeeksi: monelta mikäkin pitää ottaa ja minkä kanssa ja minkä lääkkeiden välillä pitää olla vähintään 2 tuntia...

Ihon käänteishyljintärektio on aika hyvin häipynyt. Välillä se näkyy vähäisenä, mutta ei ilmeisesti ole haitallista eli pysyy kurissa suun kautta nautittavan kortisoniannoksen avulla.

Ulos tekisi kovasti mieli, on niin mahdottoman kaunista! Koko talvi on mennyt minulta vähän ohi, kun olen ollut nyt yli 5 viikkoa sisätiloissa, paria pientä happihyppelyä lukuunottamatta. Mitenkähän keuhkot kestävät kovia pakkasia?

Ensi viikolla on jo maaliskuu!


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anne23. helmikuuta 2018 klo 13.33

    Toivottavasti pääset kotiin, vaikka se tietää täystyöllisyyttä sairaalassa kulkemisessa! On kuitenkin mukava nukkua yö omassa vuoteessa ja käydä kotona syömässä. Tsemppiä!

    Käyn muuten tiistaina Meilahdessa 2-v kontrollissa, mutta vasta klo 11 jälkeen luuydinnäyte ja vastaanotto. Sinä varmaan käyt jo aamulla tiputuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava aurinko26. helmikuuta 2018 klo 5.43

      Juu, pääsin perjantaina kotiin! Olen ihan pää pyörällä tästä touhusta, mitä kotona ympärillä nyt on, ja myös kulkemisesta kodin ja sairaalan välillä. Vähän ottaa kyllä voimille, mutta silti parasta olla kotona! :)
      Juu, olen jo 8:lta siellä tipassa ja tosiaan jos voimia olisi jo enemmän, niin jäisin mielelläni tapaamaan sinua, olisi kyllä todella mukava tavata, mutta vielä eivät voimat riitä... Tsemppiä näytteisiin ja vastaanottoon ja parhaita tuloksia tietysti!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu
7 kommenttia
Lue lisää