Siirry pääsisältöön

Uusien solujen nousu alkaa

Uudet soluni ovat tainneet lähteä nousuun! Sellaisia viitteitä oli näkyvissä tämän päivän labroissa, vaikka mataliahan ne arvot edelleen ovat, eivät lähelläkään viitearvojen alarajaa vielä. Mutta tähän asti kaikki on mennyt niin hyvin kuin vain voi toivoa.

@Pixabay


Tästä alkaa se seuraava jännittävä vaihe. Kun soluarvot alkavat nousta eli uudet solut jakautuvat ja hakeutuvat paikoilleen elimistössä, ne saattavat yhtäkkiä huomata olevansa vieraassa ympäristössä ja hyökätä sitä kohtaan. Tätä kutsutaan käänteishyljinnäksi ja sen tyypillisimpiä ilmenemispaikkoja ovat iho, suolisto ja maksa. Maksa-arvoja seurataan labrakokeilla, suoliston reaktiot huomaa helposti rajusta ripulista, mutta ihoa seurataan tarkkaan ihan katsomalla. Kaikki punoitus, lehahtelu, näpyt, ihottumat voivatkin olla merkki käänteishyljinnästä.

Toivon tietysti, että mitään isompaa ei tule, että jatko menee juuri näin hyvin kuin tähänkin asti! Kun pelko käänteishyljinnästä nostaa päätään, muistutan itseäni, että näiden solujen luovuttaja itse haluaa pelkkää hyvää minulle ja toivoo myöskin kauneinta mahdollista "solusointua".

Mun veli olisi halunnut toimia kantasolujen luovuttajana, mutta ei valitettavasti sopinut kudostyypiltään. Se oli hänelle kova paikka. Silloin oli maalis-huhtikuu, enkä vielä siinä vaiheessa osannut ajatella koko asiaa, keskityin siihen hoitovaiheeseen, mikä silloin oli menossa. En siksi osannut myöskään toivoa veljestä sopivaa luovuttajaa enkä kokenut siinä pettymystä. Pikemminkin olin äärimmäisen kiitollinen siitä, että hän oli välittömästi diagnoosin kuultuamme tarjoutui luovuttajaksi. Vieläkin herkistyn.

Sisarusluovuttajaa pidetään yleensä parhaana mahdollisena luovuttajana, onhan siinä sama geeniperimä, mutta kudostyypitykset on nykyään saatu myös niin tarkoiksi, että rekisteriluovuttajakin on jo hyvin lähellä sisarusluovuttajan tasoa. Yhdelle neljästä löytyy yleensä sisarusluovuttaja.

Iso sisarusparvikaan ei aina takaa sisarusluovuttajan löytymistä. Kuulin yhdeltä hoitajalta potilaasta, jolla oli 10 sisarusta, mutta kukaan ei sopinut hänelle luovuttajaksi. Onneksi hänellekin löytyi rekisteriluovuttaja, niin kuin minullekin.

Tänään on lähes tasan vuosi siitä, kun tämän verisyöpädiagnoosin sain. Takana on 5 sädehoitokertaa, 5 sykliä sytostaatti-kortisoni -hoitoa ja autologinen kantasolusiirto ja muutama muukin juttu. Ja nyt tämä allogeeninen. Aikamoinen matka on tehty ja vielä on muutama mutka, jonka taakse kurkistaa.



Kommentit

  1. Solusointu kuulostaa ihanalta ja sitä toivon minäkin sinulle kovasti. Hienosti olet selviytynyt ja soluilla on varmaan yhtä jännittävää kuin ensivierailulla anopin luona.
    Minunkin sisareni ilmoittautui heti minulle luovuttajaksi ja tänään kaksi tytärtäni ilmoittautui rekisteriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten hienoa, upeita tyttöjä sinulla! <3 Onko sulle suunniteltu vielä allogeenista siirtoa?
      Kiitos, on tämä aika jännittävää kyllä! Toisaalta, kun voi hyvin, niin täällä sairaalassa on vähän tylsää...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu