Siirry pääsisältöön

Osa äärettömyyttä




Mitä jos en näekään, miten Game of Thrones päättyy? Se ei ehkä ole peloistani ja suruistani suurin, mutta sellaistakin tulee mieleen. Kun joku puhuu ensi kesästä tai ensi vuodesta ja tulevaisuudesta ja suunnittelee, mitä silloin tekee, tai kun näen mainoksen mielenkiintoisesta konsertista vaikkapa toukokuussa 2018, niin se nostattaa monenlaisia ajatuksia ja tunteita minussa, osa triviaalimpia kuin toiset.

Isompia kysymyksiäkin on. Missä olen ensi kesänä? Pääsenkö saattamaan tulevan ekaluokkalaisen kouluun ensi syksynä? Miten allosiirto vaikuttaa, sattuuko, selviydynkö, paranenko, vammaudunko, elänkö, kuolenko?

On helpompi etäännyttää syvimmät tunteet ja pelot itsestä ja arjesta. Eihän tästä elämästä tulisi mitään, jos todella antautuisi syvyyksille ja velloisi myrskyissä. On elettävä ja edettävä päivä kerrallaan tuntematonta kohti ja iloittava matkasta.

Näin eilen huikean kuvituksen maailmankaikkeudesta sellaisena kuin mitä siitä tällä hetkellä tiedetään: This is the Most Detailed Map of the Universe to Date. Video oli äärimmäisen kaunis ja ajatuksia herättävä. Pienen ihmisen on vaikea hahmottaa universumin suuruutta, joten minulle se näyttäytyi ikään kuin ihmisen hermostona, verkostona, kuviona, joka muistuttaa jostakin toisesta aiemmin nähdystä ja helpommin ymmärrettävästä. Ehkäpä tässä maailmassa ja kaikessa elävässä toistuvat ne samat lainalaisuudet ja kuviot, mutta eri koossa ja pienin variaatioin. "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen..." Ehkä se heijastus näkyy meissä näin, kuten yksi ystäväni pohdiskeli. Tavallaan lohdullista ja toisaalta taas ei.

Hirveän vaikea kuvitella, että tämä oma todellisuus voisi noin vain lakata olemasta.

Yksi lempirunoistani sanoo kaiken osuvasti:


                    Olemisen riemu

          Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.

          Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
          yksinäinen maailma miljoonien maailmoiden parissa,
          niinkuin ensi luokan tähti, joka sammuu viimeksi.
          Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
          Riemu tuntea ajan jäisen-kylmänä valuvan suoniansa pitkin
          ja kuunnella yön hiljaista virtaa
          ja seisoa vuorella auringossa.
          Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,
          en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
          Aika - muuntajatar, aika - hävittäjätär, aika -
                                                                        loihtijatar,
          tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan
          minulle olemassaolon
          niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen
          käärmeen, niinkuin merellisen luodon?
          Aika - sinä murhaajatar - väisty luotani.
          Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten
          ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,
          mutta ne loistavat aina pelkoa vailla. 
                         - Edith Södergran -




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu